Tiedätkö sen tunteen, kun joskus löydät vanhan kuvan itsestäsi ja kaikki fiilikset ja muistot tulvahtavat kerralla pinnalle?
Jokaisessa paikassa ja reissussa on oma uniikki tunnelmansa ja maisemat ympärillä tuovat rakkaisiin hetkiin oman mausteensa.
Kun aloitimme yhteiset reissumme lähes 11 vuotta sitten, ei selfiet olleet ollenkaan niin yleisiä, eikä niille ollut olemassa juurikaan muita jakopaikkoja kuin MySpace ja Facebook. Blogia aloimme pitää vasta vuonna 2009, emmekä aluksi osanneet tai muistaneet edes ottaa kuvia itsestämme reissussa. Jotain ruudulle on kuitenkin jäänyt. Noihin autenttisiin tunnelmiin ja seikkailuihin on aina yhtä herkullista palata.
Koska reissussa oma tunnelma välittyy monesti juurikin matkailijoista otettujen kuvien kautta, päätimme avata pitkään marinoituneen kuvarkistomme ja näyttää sellaisia otoksia meistä, jotka eivät syystä tai toisesta ole koskaan olleet jaettuna verkossa tai somessa.
Reissun tunnelma välittyy monesti juurikin matkailijoista otettujen kuvien kautta
San Pedro, Belize, 2010. Piña coladan makuinen onnen hetki. Juuri oli yhdessä päätetty, ettei paeta Bora Boralle ja mennä kahdestaan salassa siellä naimisiin, vaan järjestetään isot ihanat hääpirskeet Italiassa ystäville ja perheelle seuraavana kesänä. (Lue myös: San Pedro – saari jonne Madonnakin haikailee)
Ambergris Caye, Belize 2010. Sesongin ulkopuolella saa joskus nauttia parhaista riutoistakin ihan itsekseen. (Lue myös: Ornitologit Crusoe ja Perjantai)
Buenos Aires, Argentiina 2010. Maradonan jalanjäljillä Boca Juniorsin jalkapallostadionin La Bomboneran vierellä pitää tietty näyttää littipeukkua. (Lue myös: Paljon koettua, vähän opittuakin)
Masaya, Nicaragua 2015. Joskus kuva kertoo enemmän kuin sanat. (Lue myös: Helvetin suulla Nicaraguassa)
Mount Maunganui, Uusi-Seelanti 2015. Se, hetki, kun kipuat kaupungin viereiselle vuorelle ja näet sen, miksi olet paikkaan tullut.
Abel Tasmanin kansallispuisto, Uusi-Seelanti 2015. Tätä superhelteen siivittämää 15 kilometrin vaellusta edelsi häkellyttävä 10 kilometriä pitkä melonta Tasmanian lahdella. Jotenkin vielä nauratti. (Lisää kuvia ja fiiliksiä luonnonpuistosta)
Petrovac, Montenegro 2014. Meidän reissuihin on aina liittynyt huono huumori, joka on urpoimmillaan tätä. Sori lukijat, pakko tää jonnekin postata:D. (Lue lisää: Pysähtymisen taito.)
Durmitorin kansallispuisto, Montenegro 2014. Pieni vaatimaton vuoristokylä Zabljak yllätti meidät täysin patikointireiteillään ja pyöräilymahdollisuuksillaan. Kato nyt mitä maisemia! (Lue myös: Montenegron pysähdyttävin kukkula)
Zabljak, Montenegro 2014. Keskity sä kameraan, niin mä pelleilen tässä vierellä kustannuksellasi. (Lue myös: Zabljak – kylä pilvissä)
Firenze, Italia 2011. Viimeinen päivä avoparina.
Blue Lagoon, Islanti 2012. Tämä on niitä hetkiä, jonka et halua koskaan päätyvän nähtäville – ja kappas tämähän oli pakko julkaista. Naamassa siis kuuman lähteen pohjassa olevaa valkoista, ihoa hoitavaa mutaa.
Shanghai, Kiina 2011. Mitä ruokarajoitteinen tilaa paikassa, jossa ei ole yhteistä kieltä, eikä yhteistä ruokakulttuuria, mutta äärettömän edullista? Kaikkea. Oikealla oleva maljakko oli salaatti, tumma kulho oli ”perunamuusia”, jossa oli luumun maku.(Lue myös: Shanghai ja sen sykähdyttävät alueet)
Perhentian Islands, Malesia 2011. Maailman paras smoothie on 40 asteessa nautittu, viiden metrin päästä haetuista banaaneista ja kookoksista valmistettu ja äärettömän kylmä smoothie, joka liian nopeasti nautittuna aiheuttaa ”aivojäätymisen”. (Lue myös: Perhentianilla ajantaju hämärtyy)
Pulau Perhentian Besar, Malesia 2011. Suurin osa kuherruskuukaudestamme vietettiin seikkaillen Aasiassa sekä urbaanissa sykkeessä että sademetsän ja viidakon siimeksessä. Perhentianin Besarilla pistäydyttiin koko saaren ainoaan pystybaariin, joka näkyy tässä kuvassa kokonaisuudessaan. Samassa baarissa vietettiin suojassa ihaillen myös kovimmat ukkosmyrskyt. (Lue myös: Myrskyn magneetit Perhentianilla)
Fiosolen kukkulat, Italia 2011. Kaksi tuntia naimisissa.
Fiosolen kukkulat, Italia 2011. Toinen koko elämämme parhaista päivistä.
Lago Argentino, Argentiina 2010. Ei ollut ollenkaan niin kylmä kuin näytti, joten piti esittää kuvissa. (Lue myös: Päivä jäässä, jään päällä ja jäätiköllä)
Perito Moreno, Argentiina 2010. Kun on vaellettu jäätiköllä on asiankuuluvaa nauttia whisky on rocks. (Lue myös: Päivä jäässä, jään päällä ja jäätiköllä)
Perito Moreno, Argentiina 2010. Lumikengät jalassa on ihan pakko pitää hauskaa. (Lue myös: Päivä jäässä, jään päällä ja jäätiköllä)
Peninsula Valdes, Argentiina 2010. Noin 200 000 pingviiniä ja yksi samalla tavalla kävelevä lintubongari. (Lue myös: Vaappuu se puskassa pingviinikin)
Floresinmeri, Indonesia 2009. Yksi elämämme upeimmista merimatkoista. Tässä vaiheessa meri oli tyyni ja ilta alkoi hämärtyä. Yöllä oli täysi myrsky päällä ja jokaisella heilautuksella laiva tuntui keikahtavan kyljelleen. Ei taidettu nukkua koko yönä kuin kaksi tuntia (nekin vahingossa, kun ei enää pysytty hereillä). Kooltaan maksimissaan 2 neliötä olevan hytin ovi piti jättää auki klaustrofobisesta ahdistuksesta ja siltä varalta, että laiva uppoaisi.
Sumbawa, Indonesia 2009. Vaellus keskelle viidakkoa ja oma henkinen Tarzan pääsi irti.
Gunung Batur, Indonesia 2009. Se fiilis, kun olet juuri päässyt taivaaseen ja sitten alkaa tuhkan täyttämä matka alas. Ja silti ihan maailman mielettömimmät maisemat!
Gunung Batur, Indonesia 2009. Aamupala kraaterin höyryssä paahdetun toastin kera. Täydellistä!
Toya Bungkah, Indonesia 2009. Jos haluat valloittaa vuoren auringonnousuksi, lähde matkaan ajoissa. Aamukahvin saat nautittua klo 3.30 paikallisessa tienvarsiteltassa. Emmekä nyt ihan tiedä oliko se kahvia, mutta kovasti lämmitti väsynyttä matkalaista.
Agra, Intia 2009. Maailman kaunein rakennus ja maailman rumimmat kengät. Mitäköhän lie tämäkin maailmanmatkaaja ajatellut? Paitsi että Crocseilla on mukavan joustavaa matkustaa. Tuohon aikaan nuo mökille sopivat kengät olivat olevinaan muotia ihan kaikenlaisten yhdistelmien kanssa ja kaikkialla. Eikä nuo tainneet olla edes aidot.
Tokio, Japani 2008. Hyvännäköinen turrepariskunta Suomesta tiedemuseossa.
Kioto, Japani 2009. Helle ja hätä ei lue lakia. Ja viuhka toimii ihan kaikille.
Ateena, Kreikka 2008. Ihan eka lennon vaatinut yhteinen matka tehtiin Ateenaan. Aurinkolasimuoti kertoo, että hetkestä on kauan.
Gullfoss, Islanti 2012. Joskus sitä pitää maata läpimärällä niityllä saadakseen ruudulle kaikkein kimmeltävimmät vesihöyrytiivistymät. Silläkin uhalla, että kuljet loppupäivän hyytävän märissä kuteissa. Ja kyllä: Kuume nousi ja sairastuin tämän jälkeen. Tajusin vasta nyt tämän kuvan nähtyäni, että tästähän se Islannin kuumehoure taisi saada alkunsa;D
15 Comments
Ei vitsit miten hauska idea, kiva nähdä aarteiden kätköjä! Pitäisiköhän itsekin toteuttaa 😃
Varo vaan tai ainakin varaa aikaa:D Kuva-arkistoseikkailulle on paras varata tunteja, niin mahtavan koukuttavaa se on!
Tämä oli ihan mahtava hyvän mielen postaus! Hymy huulessa lueskelin ja katselin 🙂
Kiva, että itselle tärkeät kuvat avautuvat myös muille:)
Upeita kuvia ja hieno tiivistys teidän monipuolisista reissuista vuosien varrelta. ^_^ Tästä sai myös napattua monia hyviä kohdevinkkejä linkkeineen, kiitos!
Hienoa, että tästä tuli kohdevinkkipostauskin samalla 😉 Pakko myöntää, että joskus yksi kuva ja reissaajan aito fiilis toisessa blogissa on saanut meidätkin innostumaan jostain paikasta.
Olipas kivoja kuvia reissuilta! Niissä välittyi rakkaus sen hetkiseen tilanteeseen, maisemiin ja puolisoonkin. Todella piristävä aloitus päivälle 🙂
Kiitos. Kuvia oli myös mahtava yhdessä selailla, seikkailuja muistella ja valita juttuun:)
Olettepa kuvauksellinen pariskunta. Se on kyllä totta että vähemmän sitä tulee katseltua jälkikäteen mitään maisemakuvia vaan enemmän kiinnostuneena, että ai me oltiin noin nuoria, tommoset vaatteet, olinpa hoikka… Ja just muistuu paremmin ne tilanteet ja tunteet ihmisistä kuin pelkistä maisemista tai kaupunkikuvista.
Aurinkolasimuoti on saanut usein makeimmat naurut aikaiseksi jälkeenpäin:D
Mahtavia kuvia ja varmasti mieluisia muistoja! Olette ehtineet moneen mielenkiintoiseen paikkaan näiden vuosien aikana. Pitäisi käydä omiakin läpi ja laittaa niitä johonkin järkevästi talteen!
Varo vaan, arkistoja selaillessa uhkaa aina pukata lisää reissukuumetta:D
Kyllä kelpaa noita selfieitä esitellä. Niin upeissa paikoissa otettuja. On joskus tullut tehtyä vastaavanlainen mutta tylsemmissä paikoissa.
Paljon olette maailmaa nähneet. Tykkäsin erityisesti hääkuvista, todella kauniita. Indonesian vuorenvalloituksesta tuli Kilimanjaro mieleen. Sieltä kun lähdettiin hiekkaslalomia alas niin maisemat oli aika samanlaiset kuin teillä. Kiva postaus 🙂
Meillä oli mahtava kuvaajaystävä hääreissulla ja maisemat sekä muut puitteet kohdillaan, joten ihania kuvia tuli järjettömän paljon otettua muistoksi<3. Pitääpä joskus kirjoittaa lisää häistämme Firenzessä. Häähumussa niistä raportointi jäi kokonaan ymmärrettävistä syistä:) Häät järjestimme suomalaisen Toscanan tuulen mielettömällä avustuksella. https://www.toscanantuuli.com/