Niin paljon kuin blogi ja some yhä enenevässä määrin paljastavatkin niiden takana lymyilevien bloggaajien elämästä, monta juttua jää myös kertomatta.
Bloggaajina haluamme toimia mahdollisimman rehellisesti omana itsenämme, joten on hyvä kurkata välillä myös kohdepostausten ja instakuvien tuolle puolen. Nyt siis katsaus niihin tarinoihin, jotka kertovat meistä realistisemmin elämäntapamatkaajina – ja joita ette varmastikaan vielä aiemmin ole kuulleet.
Kuuden kilon rinkka
Olemme aina matkustaneet mahdollisimman kevyillä matkatavaroilla ja muutamaa ekaa kaupunkiviikonloppua lukuunottamatta lähes aina rinkoilla.
Matkatavaroiden paino määräytyy usein sen mukaan, millaisiin olosuhteisiin olemme lähdössä ja kuinka paljon erilaisia aktiviteetteja reissussa harrastamme. Harvoin sen mukaan, kuinka pitkä reissu on kyseessä, sillä pesemme vaatteita matkan edetessä ja pyrimme aina pieniin kantamuksiin.
Kevyimmät matkatavarat onnistumme pakkaamaan yleensä trooppisiin kohteisiin, koska eihän siellä ole edes tarvetta varvastossuja, uikkareita ja hellevaatteita kummemmille varusteille.
Tähän mennessä kevyin rinkka on ollut kolmen viikon Aasian kiertueellamme. Rinkka painoi naurettavat 6 kiloa mukaan lukien rinkan oman painon. Itsekin yllätyimme, sillä kermaperseinä toki tykkäämme ottaa kosmetiikat kotoa ja aina on rinkoissa muutama vaate, jota emme ehdi edes loman aikana käyttää. Kuuteen kiloon mahtui tietenkin kevyitä vaatteita ja uima- ja snorklaustarvikkeet, mutta myös varusteet viileämmille vuoristotrekkauksille ja ne painavat kamerat.
Aina on rinkoissa muutama vaate, jota emme ehdi edes loman aikana käyttää.
Ekaksi googlataan aina paikalliset hipsterit
Tykkäämme reissata kohteisiin, joista löytyy upeita luontoelämyksiä. Meren ja rannan lisäksi myös vuoret, vehreä erilainen luonto ja eksoottiset eläimet kutkuttavat. Mahtavaa vastapainoa luonto- ja aurinkolomille antavat kaupunkikohteet.
Useimmiten aloitamme uuden kaupungin valloitussuunnitelman tekemisen googlaamalla sen hipsteriskenen. Liekö sitten syynä se, että arkikotimme on sijainnut jo lähes 15 vuotta Helsingin Punavuoressa, mutta meillä on yhä edelleen suuri hinku löytää toisia (ehkä meitä ikäloppuja nuorempia) hipstereitä myös ulkomailla.
Hipsteripaikat selvittämällä löytyy usein mielenkiintoisia markkinoita, kuppiloita ja hengailumestoja, jotka kutkuttavat mielenkiintoisella arkkitehtuurillaan ja ideoillaan. Yleensä hipsterikulttuuria seuraten löytyy myös uskomattoman hienoja kulinaristisia elämyksiä jännissä ravintoloissa ja ihailtavan boheemeja paikallisia.
Aloitamme uuden kaupungin valloitussuunnitelman tekemisen googlaamalla sen hipsteriskenen
Ilman kameraa ei osata reissata
Olemme intohimoisia kuvaajia, mutta tosi asiassa aloitimme yhdellä kameralla. Kun toinen kuvasi, toinen ihasteli maisemia pelkkien verkkokalvojensa läpi. Mukavan leppoisaa.
Myöhemmin ostimme kummallekin omat kamerat, mutta sopivasti samaa merkkiä, jotta emme tarvtse tuplamäärää objektiiveja. Lapsen tultua olemme jälleen ja toistaiseksi siirtyneet yhden kameran taktiikkaan. Kun toinen kuvaa, toinen on lapsen kanssa tai hengähtää, jos lapsi sattuu nukkumaan.
Vaikka tykkäämme tehdä paljon aktiviteetteja yhden loman aikana, omistamme kuvauksellisimmille kohteille paljon aikaa. Ei ole yhtään outoa, että meillä kuluu 3 tunnin vaellusreittiin 7 tuntia (!). Kuten eräs kollega sen joskus ilmaisi: ”Mä en ikinä jaksaisi reissata teidän kanssa.” 😀
Omistamme kuvauksellisimmille kohteille paljon aikaa
Oho!
Olipa sitä neurootikko tai ei, niin varmaan kaikki matkalle lähtevät kulkevat kotinsa läpi ja tarkastavat, ettei mitään vaan ole jäänyt päälle. No niin mekin.
Tästä huolimatta tulimme kerran 3 viikon reissulta kotiin keskellä kylmintä sydäntalvea ja huomasimme kunnonkokoisen tuuletusikkunan jääneen sepposen selälleen. Kerran palasimme kesällä viikonloppureissulta ja huomasimme pakastimen oven jääneen auki.
Voihan niistä edellisen kesän suppilovahveroista ja mansikoista noinkin eroon päästä.
Huomasimme pakastimen oven jääneen auki.
Janoinen löytää juoman luo
Innostuimme laadukkaista viineistä vasta matkusteltuamme. Reissujen vuoksi olemme löytäneet monta uutta rypälelajiketta ja makua, joihin emme tavallisella Alkon tarjoomalla oltaisi ehkä koskaan törmätty.
Argentiinan reissulla tutustuimme maukkaan raikkaaseen Torrontesiin. Italian kesäreissuilla löytyi virkistävä Frizzante ja huumaava Aperol. Kaikkein ihanimpiin vaaleanoransseihin Etelä-Ranskan roséisiin tutustuimme jo silloin, kun Alkon rosé-hyllyssä törrötti kolme tummanpunaista punaviiniltä maistuvaa juomasekoitusta.
Myös ihanan omenaiset paikalliset siiderit löysivät tiensä janojuomiksi Ranskan surffireissulla. Espanjassa rakastuimme ensisiemauksella Pedro Jimenexiin (Lue: Gordoban Pedro) ja kurkkujamme voitelivat ihastuttavat pengerviljelmien tuotokset myös Italian Cinque Terressä (Lue: Cinque Terre on Italian karkki maailmalle).
Suurin suosikkimme uusseelantilainen Sauvignon Blanc tarttui niin ikään reissatessamme maassa (Lue: Malborough huulilla). Ilman matkustelua olisi moni upea viini jäänyt maistamatta.
Reissujen vuoksi olemme löytäneet monta uutta rypälelajiketta ja makua
Postaukset syntyivät öisin, kunnes…
Eve, joka blogin kirjoittajana useimmiten toimii, kärsi aiemmin erittäin huonoista ja katkonaisista yöunista. Kaikkien kieltojen vastaisesti hän otti usein kännykän öisin esiin ja alkoi kirjoittaa. Aamulla oli valmis postaus käsillä, johon piti lisätä vain kuvat.
Kaikki muuttui, kun joukkoomme liittyi pikkureissaaja. Uni alkoi maistua uupuneelle äidille siinä määrin, että nykyään on pitänyt löytää toinen aika päivästä kirjoittaa blogipostauksia. Parhaiten tässä toimivat koiran kanssa tehdyt lenkit.
Tämäkin postaus on rustattu suurimmaksi osaksi koiran kanssa ulkona tallustelessa. Nykyään kuitenkin mieluummin sanelemalla teksti puhelimeen, sillä näpithän tuolla pakkasessa jäätyy.
On pitänyt löytää toinen aika kirjoittaa postauksia
Aina myöhässä autonvuokrauksessa
Meille puolimatkaa on jo reissun suunnitteleminen kotosalla. Jostain syystä jätämme autonvuokraamisen kuitenkin aina ihan viime tippaan. Silloinkin, kun koko matka perustuu road trippiin.
Tässä ei ole mitään järkeä, sillä varsinkin saarilla vuokra-autoja on rajallinen määrä ja hinnat tuppaavat nousemaan, mitä lähemmäs matkan alkua päästään. Emmekä näytä oppivan aikaisen varaajan taitoa kantapään kauttakaan.
Syy hitaalle reagoinnille liittyy ailahtelevan uteliaiseen ja riippumattomuudesta kumpuavaan seikkailumieleen: haluamme jättää mahdollisuudet auki viime tippaan. Varaammehan me lomakämppiäkin hetken mielijohteesta keskellä yötä tai vaihdetaan usein reissusuunnitelmia kesken matkan varsinkin pidemmillä kiertueilla.
Haluamme jättää mahdollisuudet auki viime tippaan.
Jumalainen nimi Sri Lankasta, Havaijilta ja Kreikan mytologiasta
Halusimme lapsellemme nimen, joka viittaa elämäntyyliimme. Kullakin nimellä on oma monikulttuurinen merkityksensä ja nimet sopivat niin Suomen kieleen ja kulttuuriin kuin toimivat maailmalla kulkiessamme.
Tyttäremme ensimmäinen nimi tarkoittaa pohdiskelijaa ja mietiskelijää, oivaltavaa ja nokkelaa. Nimi muodostuu sanoista, jotka tarkoittavat iloa ja jumalatarta. Inspiraatio nimelle löytyi sekä kreikkalaisesta mytologiasta että Rooman valtakunnan aikaisista teksteistä. Tästäkin huolimatta halusimme valita lapsellemme nimen, joka sopii myös moderniin elämäntyyliin.
Toinen nimi on havajilaista alkuperää ja tarkoittaa reiluutta, tyyneyttä ja seesteisyyttä, hyvyyttä, rauhaa ja sopua. Germaanisissa kielissä nimi yhdistetään kallisarvoiseen, arabiaksi puolestaan toivon tuojaan ja ihailtavaan valoisuuteen.
Kolmas nimi juontuu meidät reissuillaan aikoinaan häikäisseeseen pieneen sumuisten vuorten, vehreiden laaksojen, kauniiden villieläinten ja turkoosien aaltojen Sri Lankaan. Nimi on suomennettu versio yhdestä hindujumalattaren Lakshmin lukuisista lempinimistä. Lakshmi on hindulaisten valon, tiedon, kauneuden, onnen ja hedelmällisyyden jumalatar, joka edustaa elämässä aitoutta ja menestystä, rakkautta ja rikkautta.
Ps. Hyvät lukijat. Tyttäremme yksityisyyttä suojellaksemme emme kerro kuitenkaan hänen nimeään blogissa. Sori, että ehdimme jo heruttaa <3
Kolmas nimi juontuu sumuisten vuorten, vehreiden laaksojen, kauniin luonnon Sri Lankaan.
Överiallergikko ja kaikkiruokainen
Tutut usein ihmettelevät, miten ikinä löydämme ruokaa reissuilla. Syy on selvä: Meistä toinen on kaikkiruokainen ja toinen suhteellisen haastava ruoka-allergikko, joka syö vain viljatonta lakto-ovo-vegeruokaa ja on chilille allerginen sekä kärsii ärtyneestä suolesta, joka rajoittaa syömisiä (mutta toki kaiken sen ruuan suhteen on kaikkiruokainen, mitä jäljelle haastavasta kombosta jää:D).
Meidän suurimmat ruokahaasteemme maailmalla kuitenkin johtuvat lähinnä omasta päättämättömyydestä ja uusien ruokien kiehtovuudesta. Välillä kierrämme kymmenien ravintoloiden suositukset ja listat läpi, ennen kuin päädymme kuppilaan tai ravintolaan huikopalalle. Joskus menee tähän höperöön ruokametsästykseen hermot ja valitaan paikka kivan terassin tai puutarhan vuoksi summamutikassa.
Joskus puuttuu yhteinen kieli. Tällöin otetaan kaikkea kummallista ja paljon, kunnes nälkä on taltutettu. Kaikkiruokainen toimii kuninkaallisena maistajana (yleensä viljat voi päätellä, kalat, kanat ja lihat nähdä paljain silmin ja chilin maistaa), ja toinen sitten syö, mitä uskaltaa.
Oikeasti voimme sanoa allergikolle oikeita haasteita koituneen vain Japanissa. Silloinkin syynä ovat olleet yhteisen kielen puute ja kulttuurin piirre, ettei asiakasta voi pettää antamalla vahingossakaan väärää ruokaa. Japanissa meidät käännytettiin muutaman kerran jopa ravintolan ovelta, jotta henkilökunta ei menettäisi kasvojaan.
Kaikkiruokainen toimii kuninkaallisena maistajana ja toinen sitten syö, mitä uskaltaa.
You might also like
32 Comments
Hei, olen jo jonkin aikaa lukenut blogianne, ja kovasti olen pohtinut että millaista on reppureissailu pienen lapsen kanssa. Luovuin tässä vähän aikaa sitten lapsihaaveesta koska minulle moni alkoi saarnamaan siitä miten ”lapsen myötä et voi enää tehdä mitään – erityisesti matkailla”, ja totta kai ikuisena reppureissaajana tämä säikäytti minut perinpohjin. Haluaisin kovasti kuulla siitä, miten tyttärenne on vaikuttanut teihin matkailjoina, ja mitkä ovat olleet ne pahimmat haasteet tähän asti. Plus että oletteko tekin kohdanneet joihinkin ikäviin ennakkoluuloihin siitä, että voiko lapsen kanssa matkailla muutoin kuin Ruotsinlaivalla, ja miten niiden yli pääsee.
Teillä on upea blogi ja postauksenne ovat niin ihanan persoonallisia!
Pakko kommentoida tähän, vaikka kysyitkin bloginpitäjiltä. Mutta me reissaamme tällä hetkellä kolmen lapsen kanssa, enkä näe siinä mitään ongelmaa. Tottakai lapsen kanssa reissatessa pitää olla vähän varovaisempi ja tarkempi, mutta eivät lapset estä matkustamista. Olemme olleet sekä helpommilla pakettimatkoilla että reppureissuilla lasten kanssa. Enemmän on kyllä kyse reissaajan omasta asenteesta kuin siitä voiko lasten kanssa matkustaa.
Niin iso peukku teille <3 Just det!
Lapsen kanssa voi ehdottomasti tehdä paljon asioita. Kaikki on kiinni omasta asenteesta ja päätöksestä jatkaa omaa elämäntyyliä <3 Ei se aina helppoa ole, mutta ei se elämä ole helppoa aina muutoinkaan 😀
Totta kai teemme asioita lapsen ehdoilla ja hänet huomioiden, mutta jo ennen häntä huomasimme, että lapsi sopi oikein hyvin osaksi jo olemassa olevia seikkailujamme. Huomasimme maailmalla reissatassamme, että monissa kummallisissakin paikoissa löytyi lasten kanssa sujuvasti reppureissaavia vanhempia mm. Borneon sademetsät ja luolastot, tulivuorivaellukset, viidakkoretket, urbaanin suurkaupungin sykkeet. Lapsi ei tullut vaan mukana, vaan oli tärkeä osa kokemusta - ja näytti silminnähden nauttivan ja saavan itsekin paljon kokemastaan. - Ja tietenkin halusimme olla samanlaisia;) Tämä asia rohkaisi myös omaan päätökseemme hankkia lapsi.
Mitään yhtä tapaa lapsen kanssa perheenä olla ei onneksi ole. Meille oli hyvin tärkeää jakaa myös matkusteleva elämäntapamme lapsen kanssa ja näyttää hänelle maailmaa sellaisena, kuin se on kaikessa kauneudessaan ja kaikessa epätäydellisyydessään. Kertoa matkustamisen haitoistakin toki, mutta keskustella myös sen edistävistä vaikutuksia hänen kanssaan ja miettiä vaihtoehtoja maailman kokemiseen.
Kyllä lapsen hankkiminen meitäkin pitkään jännitti. Ja voi kuinka ihanaa on ollut huomata, miten täysillä lapsemme elää meidän elämäntyyliämme, matkustelua ja uusia ympäristöjä jo nyt. Niinhän lapset tekevät: ottavat mallia vanhemmistaan ja sopeutuvat niihin asioihin, joita heidän ympärillään tapahtuu <3 Lapsi on maailman sopeutuvaisin yksikkö, ja hän kokee monitasoisesti asioita jo ihan pienestä pitäen. Tämä on myös meidät yllättänyt ja avartanut maailmankuvaamme.
Meillä on muuten valmisteilla useampi postaus pyytämistäsi aiheista, sillä haluamme ehdottomasti kannustaa vanhempia/mahdollisia tulevia vanhempia matkustelemaan rohkeasti lastensa kanssa erilaisiin paikkoihin - ja seuramatkojen lisäksi myös omatoimisesti. ei se ole niin hankalaa, kuin moni ajattelisi. (ps. Nuo epäkannustavat kommentit on muuten aikoinaan kuultu itsekin 😮 Onneksi emme uskoneet, sillä tyttäremme on maailmamme ihanin asia ja matkustelu hänen kanssa järjettömän hienoa <3)
Meille lapsi on ollut ehdottomasti reissujen rikastaja ja elämän rikastaja - ei sen rajoittaja. Ja emme halua missään nimessä matkustellessa ajatella, että "sitten joskus, kun hän on x-vuotias", vaan kaikenikäisenä voi maailmaa kokea ja siitä ihania ja tärkeitä asioita siemailla <3 - Eve & Lasse
Wow, kiitos tästä vastauksesta! On toden totta että lapset sopeutuvat tilanteeseen kuin tilanteeseen, kunhan kokevat sen positiivisella tavalla. Ehkä tässäkin pitää vaan olla kuuntelematta muiden ”neuvoja” siitä miten lasta pitäisi kasvattaa ”oikein” ja tehdä se mikä tuntuu luontevalta. Ymmärrän että ihmiset ovat välillä liian huolissaan, mutta välillä se asenne miten sitä huolta ilmaistaan, tuntuu aika ikävältä. Mutta kiitos teille tästä ja odotan kuulla lisää tästä aiheesta! 🙂
Olipas kiva lukea vähän taustoja teistäkin. Ne matkajutut tietysti aina kiinnostaa, mutta tällaisten juttujen kautta saa aina vähän lisää syvyyttä niihin. 🙂 Mua jotenkin kiehtoi (ja samalla kauhistutti) tuo ajatus blogitekstien luomisesta koiralenkillä, sillä mulle tuntuu olevan ihan sula mahdottomuus saada mitään järkevää tuotettua kännykällä. Ehkä pitäisi koittaa, saattaisi tähän ikuiseen aikapulaan tulla ratkaisu! Ja mitä tuohon kuvaamiseen ja kollegan kommenttiin tulee, mä taas olisin enemmän kuin onnellinen teidänkaltaisesta matkaseurasta, saisi kerrankin kuvata ihan rauhassa, eikä vain räpsiä kiireessä menemään matkaseurueen pyöritellessä silmiä vieressä. 😀
Kuvaajat ymmärtävät kuvaajia ;D
Mielenkiintoinen ja hauska teksti! Aika tehokasta sanella blogikirjoitukset puhelimeen – tai ylipäätään näppäillä suuria merkkimääriä puhelimen avulla, ei onnistuisi minulta (tartun usein vielä kynään…). Pitää käydä lukemassa teidän muitakin juttuja!
Vielä kun nuo kehittyvät, niin ymmärtävät pakkasessa mongerretun tekstin ilman virheitä, eikä niitä tarvi korjailla jälkikäteen ;D
Tosi kiva postaus, olette varmasti huippu reissutiimi! 🙂 Ja kaamea nälkä iski tuon viimeisen kuvan ansiosta..
Olemme kyllä onnellisia, että olemme sattumalta aikoinaan toisemme löytäneet ja saaneet noin ihanan pikkuseikkailijan osaksi tiimiämme <3 Hän valitsi meidät ihan oikein <3 ps. Oli muuten järjettömän herkullinen annos.
Heippa! Tosi kivoja kuvia ja ihanan kuuloinen meininki teillä!
Kiitos <3
Mukava postaus 🙂 Ihana tuo tarina tyttärenne nimen takana. Ja etenkin samaistuin näistä tuohon hipsterikohtaan. Se kuuluu myös mun vakio-googlauksiin ennen reissuja!
Siis tää hipsterijuttu pitäisi olla kaikkien elämyksiä etsivien omatoimireissajien peruskamaa, eikö?! 😀
Hauska juttu, olipa kiva tutustua teihin vähän enemmän. Onko teille miun kotikaupunki Melbourne jo tuttu? Jos ei niin teidän täytyy tulla käymään, se on kuuluista hipsteriydestään joten uskon että tykkäisitte. Ja viinialueitakin löytyy!!
Oi Melbourne<3 Päiväuniemme kohde! Just eilen katsellessamme Australian Master Chefiä (ihan meidän lemppariohjelmia) unelmoitiin Melbournesta!<3 Se on todellakin meidän listalla, kunhan vaan tulee se talvi, että saadaan järjestettyä tarpeeksi pitkä loma Ausseihin. Ja itse asiassa jutst päatettiin, ettei mitään 3 päivää - vaan ihan kunnon aika Melbournessa. Olipa hauska sattuma, että heti sen jälkeen vihjasit asiasta;D
Kiva kuulla tällaisia henkilökohtaisempia juttuja matkapostausten lisäksi. Juteltiin tuosta sanelusta taannoin siellä iltatilaisuudessa ja ajattelin itsekin kokeilla sitä. Ihana tarina tyttärenne nimen takaa. Alkoi kiinnostamaan mitä ne ovat, mutta ymmärrän täysin ettette halua niitä blogissa paljastaa.
Pitää seuraavan kerran treffatessa paljastaa 🙂 Lapsen yksityisyys on tärkeä asia, vaikka hän onkin osa meidän elämäntyyliämme. Olipa kiva muuten tavata kasvokkain!
Olipa kiva postaus, olen lukenut blogiasi vain hetken, mutta tästä sai kivasti kiinni teistä ja oli kiva nähdä livenä. Ja mä olen todella testaillut tuota sanelua ja oon siitä edelleen yhtä innoissani 🙂
Sanelu pelastaa monen kirjoittajan – ainakin pakkasilla 😀
Näitä on ’paljastuksia’ muista on aina hurjan mielenkiintoista lukea ja pääsee vähän paremmin tutustumaan bloggaajaan. Kuuden kilon rinkka on kyllä jo aikamoinen saavutus! Mie tuulettelen lentokentällä onnesta, jos saan rinkkani 10-12 kiloiseksi. :’D
Hauska esittelypostaus 😊 täällä myös yhdet, jotka googlettavat uuden kaupungin boheemit korttelit ensin 😅 vertailukohtina omat kulmat suur-Kallion alueella. Tullut myös reissattua pienen rinkan kanssa KUNNES innostuttiin liikaa juurikin valokuvaamisesta! Vedenalainen kalusto painaa kun mikäkin! Ootteko onnistuneet hoitamaan myös kamerahommat kevyesti?
Minä haluan tietää kaikki maailman hipsterimestat, jotta voin välttää niitä. Se ei kyllä tietenkään ole helppoa.
Pakastimen oven jättäminen auki oli kyllä aika rajua. Siinä on jotain sellaista, että jos jotain oikein kovasti välttää, niin sellainen sitten kuitenkin tapahtuu. Vähän niin kuin hipsterit.
Toimii tuo hipsterijuttu noinkin;D Pakastimen oven auki jäämisessä ei kuitenkaan taida olla mitään rajua, lähinnä kurjaa, sillä pahimmillaan siitä tulee kosteusvahinko ja kallis soppa. Onneksi selvittiin pelkällä säikähdyksellä.
Haha, jälleen – I can relate to these! Hipsterikaupunginosat on parhaita, lakto-ovo-pesco-ruokalu välillä haastavaa ja kaikki vaihtoehdot pitää pitää avoinna niin pitkään kuin mahdollista, joskus seurauksista kärsien.. 😀
Hei, ihan mahtavaa, kun löytyy matkailutapojen sielunkumppaneita ;D
Mielenkiintoisia pikkutärppejä teistä ihan uudellekin lukijalle 🙂
🙂
On aina yhtä jännittävää ja mielenkiintoista päästä kurkkaamaan ”kulissien” taakse.
Ihania kuvia! Näistä seikoista voi ammentaa vinkkejä myös omille matkoilleen, kiitos. 🙂
Kiitos:)