KUTA, BALI. Balilla käyneet tietävät, että ensimmäistä paratiisisaaren kohdetta, lentokentän siimeksestä alkavaa kaupunkia Kutaa on melkein muodikasta inhota. Myönnämme tehneen tätä itsekin.
Kuta on vastakohta Balin rauhallisemmille huudeille. Kutalla on hullu liikenne ja hirveästi turistikrääsää. Pahimmissa paikoissa kuulo kärsii samanaikaisesti kolmen eri yökerhon jumputuksesta.
Pääkadulla joku on aina tarjoamassa taksikyytiä, jalkahierontaa tai pilveä. Lomarauhaa häiritsevät toinen toistaan näyttävämmät baarien sisäänheittäjät sirkustemppuineen, ilmaisine shotteineen ja kaulan ympärille kierrettyine käärmeineen. On kännisiä aussituristeja, hippibatiikkeja, hevoskärryjä, happy hours -tarjouksia. Mäkkäriä, Zaraa ja Starbucksia. Ilman rantaa voisit luulla olevasi vaikka Frankfurtissa tai mini-Vegasissa.
Valitettavin ja varmin merkki on taikasienimyyjien ilmestyminen katukuvaan. Täällä ei myydä vettäkään yhtä hanakasti ja avoimesti kuin huumeita. Silti Kutalla jotkut ihan kunnon ihmiset viipyvät jopa koko lomansa. Miksi ihmeessä?
Paikasta on tullut kaikin puolin sellainen, mitä moni lomareissultaan salaisissa haaveissaan kaipaa
Kutakammo on sukua Teneriffa-inholle ja Phuket-taudille. Kun tarpeeksi moni on käynyt paikassa ja paikasta on tullut kaikin puolin sellainen, mitä moni lomareissultaan salaisissa haaveissaan kaipaa, paikkaa kuuluu alkaa julkisesti soimata. Sama on käynyt 80-luvun jälkeen mm. Ibizalle, Mallorcalle, Alanyalle ja Rhodokselle. Puhumattakaan Torremolinoksesta.
Ensin huomaamme pitävämme paikasta, sen ihanista aurinkoisista keleistä ja eksoottisista maisemista. Ruoka on hyvää ja juoma halpaa. Ihmiset ystävällisiä. Toivomme kuitenkin sinne halvempia lentoja, menevämpiä ravintoloita, ehkä jopa parempaa englanninkielentaitoa paikallisilta. Halpoja päiväreissuja ja kulttuurikyliä, markkinoita ja iltaviihdettä. Ja ostoskeskuksia olisi kiva olla. Ja erilaisia ravintoloita. Ja jotain jännää, mitä ei löydy kotoa. Kimalletta, kiillettä, koristeita ja värivaloja. Ja, ja, ja.
Turistien pyörittämä markkinatalouden oravanpyörä kiihtyy. Kysyntään vastataan. Yhä useampi haluamasi palvelu ilmestyy paratiisiin. Saat lomastasi haluamasi ylellisyystuotteen. Vieläpä entistä halvemmalla. Kohteen löytävät niin edullista ryyppyreissua halajavat poikaporukat kuin allaspaikkansa ansainneet perheet. Paratiisin portit aukeavat myös eläkeläisille, yksinmatkustaville ja kuherruskuukauttaan viettäville.
Yhtäkkiä paikalliset eriskummalliset piirteet vähenevät ja oudot kansallisruuat saavat rinnalleen pizzat ja pastat. Lomakohteet alkavat muistuttaa toisiaan kuin pikkukuntien kesäfestivaalit kaljatelttoineen ja kiertävine ruokakojuineen. Uniikki maksaa, massatuote ei niinkään.
Olkaa hyvät, tätähän tilasitte.
Bali on kuitenkin Bali, vaikka palmuöljyssä paistaisi.
Onhan se totta, että liikenne on kasvanut ja rantaviiva pidentynyt. Ja varmasti volyymi hittiyökerhojen äänentoistossa on vahvistunut ja tarjonta samankaltaistunut. 70-luvulla jenkkipariskunnan aloittama minimaalinen surfturismi sykkii kuitenkin Kutalla yhä elinvoimaisena ja tuhatkertaisena. Laji saa joka päivä uusia harrastajia ja ihalijoita. Moni muu turismin alatyylilaji ja -kulttuuri siinä ohella. Ne huonotkin jutut.
Bali on kuitenkin Bali, vaikka palmuöljyssä paistaisi.
Jos osaa kiertää juottolat ja jaksaa etsiä Kutan parhaan puolen, on jo vahvoilla. Ei tämä paikka pelkkää soimausta ansaitse. Täällä on hyvä aalto melkein vuoden jokaisena päivänä. Ja ihana aurinko paahtaa ihon kauniin väriseksi.
Vanhaa eksoottista esteettisyyttä henkivät balilaistemppelit ja kukkaisalttarit ovat säilyttäneet paikkansa katukuvassa. Samoin on käynyt patsaiden yltäkylläistämien, vehreiden puutarhojen. Kaikkialla tuoksuu kukilta ja suitsukkeilta. Juuri niin kuin Balilla kuuluukin.
Myös herttaisia romanttisia ravintoloita löytyy keskustan laidoilta. Jos banaanilettuaamiainen ei herätä tarpeeksi, voi aivonystyrät nostaa Kutallakin päivätaajuudelle lempeän huilukilkatusmusiikin kera. Maailman parhaasta aasialaisruuasta puhumattakaan. Mie gorengin nuudelit ovat ällistyttävän hyviä ja sambal-lastiketta päälle.
Kaikkialla tuoksuu kukilta ja suitsukkeilta. Juuri niin kuin Balilla kuuluukin.
Kutalla löytyy myös koko rivi huippuvaateliikkeitä, jos mielii jotain kivaa ja kesäistä. Rannan tuntumaan noussut moderni ostoskeskus ulkobulevardeineen ja kelluvine ravintoloineen kruunaa shoppauskokemuksen.
Tukikohtana Kuta täyttää monen haaveet: lähellä lentokenttää (koneet kirjaimellisesti laskeutuvat rannalle, josta kiitotie alkaa), sijainniltaan hyvä päiväretkien tekemiselle myös muualle saareen. Kaikki käden ulottuvilla ja mukavassa siistissä, helposti nieltävässä paketissa.
Ei ihan huono paikka sittenkään.
Ps. Meidän reissussa Kuta täytti osan surffihaaveista. Aaltojen mankelista matka jatkui sisämaan rauhaan Ubudiin. Paikka, johon rakastuimme jo neljä vuotta sitten, ei ole onneksi menettänyt hehkuaan.
You might also like
Comment
Olen kyllä ihan samaa mieltä suurimmasta osasta. Me saavuttiin ihan ensimmäisenä Kutalle ja oltiin valvottu matkustaessa koko yö. Ei saatu vielä huonetta ja lähdettiin lompsimaan ympäriinsä. Oli helvetillisen kuuma ja ”arpamyyjiä” parveili ympärillä. Joka puolella soi diskojytä ja hinnat vaikuttivat korkeilta. Roskia oli rannalla ihan hulluna. Mun mielessä siintänyt paratiisisaari ei heti kyllä näyttänyt parhaita puoliaan.
Se on niin jännä matkatessa, kun pitäisi saada halvat lennot kohteeseen ja kohteessa palveluja mutta muita turisteja ei saisi olla…
Loppujen lopuksi meiltä jäi varmaan varsinainen Kuta näkemättä, sillä viihdyttiin lähes kokonaan aalloilla se aika, mikä Kutalla oltiin. Kumpikaan ei ollut aikaisemmin surffannut, joten aloitettiin bodyboardilla ja sitten harjoiteltiin surffilaudalla. Mahtavat aallot ja auringonlasut.
Ubud ja Gili-saaret jäivät silti Balilta parhaiten sydämeen.
-Kassu-