Aurinkojumalan keskikesän ihmisuhrit

Kulttuuri, jota emme ole kokenut. Ranta, jolla emme ole upottaneet varpaitamme hiekkaan. Vanhat rauniot, joita emme ole kivunneet.

Viinit, joita emme ole maistaneet. Jännittävät ruuat, joihin emme ole koskeneet. Värikkäät torit, joilla emme ole vielä kulkeneet.

Hikiset bussimatkat, joissa emme ole reissanneet. Suurkaupunki, jonne emme ole päätyneet. Pastelliset karibialaiskylät, joihin emme ole vielä tutustuneet.

Turkoosi meri, johon emme ole kastautuneet. Pitkät laiturit, joissa emme ole vielä kävelleet. Iloiset ihmiset, joita emme ole vielä kohdanneet.

Reissu edessä, Meksikosta Belizeen ja Guatemalaan

Haikaillut lomalennot on vihdoin varattu. Vaikka pohdintamme vei aina Filippiinien saarilta, Kambodzaan, Jenkkilään ja Keniaan, pääsimme vihdoin päätökseen ja toteuttamaan viimevuotisen haaveemme. Reissaamme linnuntietä lähes 10 000 kilometrin päähän sademetsän sivistyksen alkulähteille.

Viime vuonna siirsimme samaiset suunnitelmat possutaudin takia. Tänä vuonna meitä ei estä enää mikään. Toivottavasti.

Juuri ennen juhannusta karkaamme kotikamaralta kohti uusia seikkailuita maya-intiaanien perustamaan paratiisiin, keskelle soljuvaa kirjavuutta Väli-Amerikan ytimeen kiehtovaan Meksikoon, paratiisimaiseen Belizeen ja Guatemalan viidakkoon. Kohtaamme tänä juhannuksena aurinkojumalan siis sen oman temppelinsä huipulla.  Jeu!