AUSCHWITZ, PUOLA. Vihertävän patinan saanut huvila seisoi vakaasti raiteen luona. Sama kukkaloisto tervehti ikkunattomia kuljetuksia. Ehkä Tuo ränsistynyt tehdas imi aamulla jonopäin iloisia työläisiä, vaikka vierellä kolisi kuoleman vaunut.
Ehkä tuon puuvanhuksen nuori verso näki kaiken.
Ehkä tuo metsän peittämä vanha raide oli juuri niitä kuljetuksia varten. Ehkä tuon puuvanhuksen nuori verso näki kaiken.
Satoiko silloin vai kultasiko lehvät aurinko? Lauloivatko nämä iloiset linnut vai hiljenikö luonto synkän totuuden synnyinsijoilla?
On vaikea tietää, mitkä tiileen viilletyt jäljet ovat turistien raaputtamia, mitkä viattomien viimeisiä viestejä. Mikä piikkilangan vääntymistä epäonnistunut pakoyritys.
Tämä on kaikkien nähtävä, koska tätä ei olisi kukaan koskaan saanut nähdä tai kokea. Ihminen kykenee mittaamattomaan epäinhimillisyyteen. Ja historian toistuminen tulevaisuudessa estettävä.
Kuvailemattoman syvä arvostus niille, jotka tämän kokivat ja niille, jotka yhä ovat muualla vastaavissa. Sanaton hetki ja hiljaisuus. Näin ei saisi käydä. Maailma on paha.
On vaikea tietää, mitkä tiileen viilletyt jäljet ovat turistien raaputtamia, mitkä viattomien viimeisiä viestejä.
Leave A Reply