CARTAGENA, KOLUMBIA. Jotkut väittävät matematiikkaa universaaliksi tieteeksi, mutta matkailijana sitä on ehtinyt teilata tämän totuuden jo aikaa sitten.
Blogimme lukijat ovat voineet havaita laskuvirheitämme jo Guatemalan pyykkireissulla ja Belizen elintarvikeostoksilla. Sen suuremmin universaali matematiikan kieli ei näy toteutuvan Kolumbian arjessa.
Kävimme edellisiltana syömässä aivan ällistyttävän upeassa ulkoilmapuutarharavintolassa. Romanttista musiikkia soittava kitaristi, normimenusta poikkeava ruokalista ja ylitsevuotavan palveluhenkiset tarjoilijat. Illallisen hinnasta puhumattakaan huomasimme laskussa olevan kolme(!) pulloa (0,33l) kallista Pellegrino-vichyä. Tosin laseihimme oli lurahtanut vain kaksi desin kaatoa. Eli 0,33lx3=0,4l.
Yksi on kaksi, viisi tonnia on kuusi tonnia
Katukauppaat käyttävät myös selvästi sangen kummallista, ei-niin-universaalia matematiikkaa. Jos tuotteen hinta on 5000 Kolumbian pesoa, on se muutaman sekunnin päästä ostovaiheessa jo 6000 pesoa – tai, mitä hyvänsä seteleitä asiakkaan kukkaron pohjalta nopealla silmähavainnolla näyttääkin löytyvän. Eli todellisella kauppahetkellä 5000=6000 tai 5000=Mikä tahansa kyseistä summaa suurempi luku.
Logiikka on yksinkertainen. Kaikki on isompaa kuin puheissa.
Tänään vuokrasimme hellekatoksen ja aurinkotuolit. Hinta oli kova, koska olimme auringon kuumuutta hehkuvalla Playa Blancalla, jossa ei sitten juuri noiden aurinkotuolien ja rannan lisäksi oikein muuta olekaan.
Tuolien hinnaksi tuli 10.000 pesoa. Kukkarostamme loytyi vain 20.000 peson seteli. Aurinkotuoliherra otti setelin avosylin vastaan ja häipyi sen sileän tien. Eli 10.000=20.000.
Tosi asiassa etsittyämme vintiotä hetkisen, huomasimme hänen olevan veistämässä käsitoitä 10 metrin päässä. Yksi vihainen katse ja nolla sanaa. Hokkuspokkus kymppitonni olikin taas kymppitonni, eli 10.000 onkin 10.000, kun löydät roiston käsiisi.
Tarkkuutta vai matematiikkaa?
Kun kolumbialainen sopii bussin tai veneen lähtoajaksi puoli yhdeksän, voi aika olla 8.45, 8.53 tai vaikka 9.15. Meille tarkoille pohjoiseurooppalaisille tämä on lähinnä huvittavaa ja kiinnostavaa kulttuurista ajantajua. Mutta vain ja ainoastaan siihen pisteeseen saakka, että hermomme ovat menneet ja pinna kiristynyt epätietoisuudesta. Olisi jsokus kivaa ymmärtää muiden kulttuurien aikakäsitystä, eikä hermoilla rannalla myöhästymisestä. Mihin me pohjoismaiset tiikerit raidoistamme pääsisimme?
Kyse on totta toki enemmän tarkkuudesta kuin vain matemaattisesta laskusuorituksesta.
Olemme huomanneet liudan paikkoja, jotka käyttävät jopa omasta kulttuurista poikkeavia, mutta kontekstissaan toistuvia laskutoimituksia.
Omaa matemaattista yhtäloä käytetään esimerkiksi vaate- ja korukaupoissa. Luonnollisesti saat alennusta, jos maksat käteisellä. Suoraan kerrotaan, että sitten ei tarvitse veroja maksaa. Ja kuka hullu nyt veroja maksaisi tai kortilla ostaisi, jos verokarhun kiertäminen on näin helppoa ja julkista. Hinta ei ole siis oikea hinta, jos kuitin voi kiertää.
Vieläkin mielenkiintoisempaa on jalometallien ja jalokivien hinnoittelu. Aluksi kauppias laskee ja punnitsee joka ainesosan tarkkaan, miettii työmäärän ja lopuksi tipauttaa hyvinkin tarkkaan laskelmoidun hinnan asiakkaalle. Kun asiakas ei tykkää hinnasta, se laskee – tai sitten samaan hintaan ja koruun lisätään yksi jalokivi – ilmaiseksi(!). Kuka niitä satojen eurojen lasinpalasia nyt niin laskee.
Polkuhintalaskelmoinnit ovat sallittuja jopa kalliissa tuotteissa.
Sitä menee tällainen pilkunviilaaja näillä laskutoimituksilla ihan sanattomaksi – ja joskus jopa lankaan.
Leave A Reply