Uusi-Seelanti – Cascade Creek: Peukaloisena pyökkijättien juurella

CASCADE CREEK, UUSI-SEELANTI. Vihreä on sumentaa pään, kun sukeltaa tähän sadunomaiseen pyökkimetsään. Tuhti sammal on vallannut oksat, kannot ja kivet. Kortteet kurottelevat kohti valoa tiheän sammalpeitteen alta.

Olemme matkalla kohti Uuden-Seelannin eteläisen saaren upeinta vuonoa Milford Soundia. Sinne vie vain yksi kolmen tunnin tie Queenstownista, mutta tuntuu, että tämä matka kestää ikuisuuden.

Reitillä on niin mielettömän paljon silmiähiveleviä houkutuksia, johon pysähtyä ihmettelemään maaston monimuotoisuutta, että meiltä taitaa kulua tähän riemukkaaseen kulkuun jopa 9 tuntia.

Cascade Creekin pyökkimetsä on pysähdyksistä yksi. Vielä kaksi päivää sitten kävelimme vielä jetlag-koomassa urbaanin Aucklandin naapuristoja (Lue: Walking Dead Day). Nyt samoamme muinaista ikimetsää.

Kontrasti on melkoinen. Metsäpolun läpikulku vie noin tunnin.

Perille pääsisi 3 tunnissa, mutta meiltä taitaa kulua tähän riemukkaaseen kulkuun jopa 9 tuntia.

Emme ole metsäihmisiä, mutta tämän sammaloituneen ikimetsän edessä jäämme sanattomiksi elämyksestä ja meidät valtaa syvä rauha. Kaatuneet puut kutovat verkkoa vehreän aluskasvillisuuden ylle. Suuret jättiläiset täyttävät latvuston.

Vehreys on rauhoittavaa. Tänne voisi kietoutua vaikka sikiöasentoon sammalpedille pyökkipapparaisten suojaan. Pyökit ovat valtavia ja elinvoimaisia. Vanhimmat niistä elävät jopa 300-vuotiaiksi.

Cascade Creek on muinaista pyökkimetsää parhaimmillaan. Se on jylhä, mutta samalla armollinen rehevällä aluskasvillisuudeltaan. Olo on kuin peukaloisella.

Tämän sammaloituneen ikimetsän edessä jäämme sanattomiksi ja meidät valtaa syvä rauha.

Vehreys ja uskomattomat mittasuhteet hämmentävät. Miljoonien vuosien eristys on tehnyt tehtävänsä ja muokannut koko kaukaisesta saaresta luonnon paratiisin, jollaista ei tapaa missään muualla maailmassa.

Jopa 80 prosenttia kaikista Uuden-Seelannin kasvilajeista on sellaisia, joita ei tavata missään muualla päin maailmaa. Suurin osa kasveista on myös ikivirheitä.

Neljäsosa koko Uudesta-Seelannista on yhä metsää ja pyökkimetsiä löytyy nimenomaan tällaisessa luonnontilaisessa kunnossa. Pyökkimetsiköihin ei ole juuri kajottu, sillä alueet, joissa pyökki viihtyy, soveltuvat heikosti maanviljelyyn.

Parhaimmillaan pyökkivanhus voi elää jopa 300-vuotiaiksi.