ORTIGIA, SISILIA, ITALIA. Sisilian aurinko viipyilee saarikaupunki Ortigian yllä. Kuumuus päivettää polveileville katoille vieriviereen ladotut punatiilten niteet.
Valo soljuu ohi merituulessa huojuvat pyykit ja kaktuksia pursuavat parvekkeet. Ohi ruosteiset rautaportit ja lohkeilevat kiviseinät.
Keskikesän aurinko paistaa kovaa ja kohtisuoraan. Sukeltaa kapeimman ja kiemurtelevaisimman kujan pohjalle. Me nautimme myöhäistä aamupalaa paljon korkeammalla kattojen yllä. Siellä, missä paahde kohtaa ylimpien terassien pergolat, joiden alla onnelliset syövät paikallisia herkkuja. Auringossa pehmenneitä punaisia tomaatteja. Provolonella pehmustetuilla leipäpedeillään.
Rantabulevardin tarjoilija on kantanut televisionsa keskelle terassia. Siesta on meneillään, samoin jalkapallon MM-kisat. Valkoiset liinat ojossa, kiillotetut haarukat ja huolella viikatut servetit valmiina kohtaamaan seuraavat kulinaristinsa.
Ensin kuitenkin Saksa ja Korea. 26-tuumaisesta vanhasta telkkarista. Samaiselta valkealta pöytäliinalta.
Keskikesän aurinko paistaa kovaa ja kohtisuoraan.
Kesäpäivää säestää haitarillaan piazzan toisessa päässä istuva mies ja hiljaa taustalla suriseva lennokas selostus. Poika polkee ylämäkeä rennon vauhdikkaasti, toinen nauraa tarakalla. Nousut onnistuvat vaivattomasti. Isältä lainattu upouusi sähköpyörä.
Ortigia on vain tunnin ajomatkan päässä Catanian lentokentästä, mutta sen verran armollisessa suunnassa, että paikkaan eivät näytä jaksavan Taorminan jyrkänneravintoloiden aperol-kippistelijät eikä Etnan rinteille himoavat vaeltajat. Ei bussilasteittain päiväretkeilijöitä, eikä sateenvarjokärkistä turistiletkaa. Yksi matkalainen siellä, toinen täällä, ja paljon paikallisia.
Ei bussilasteittain päiväretkeilijöitä, eikä sateenvarjokärkistä turistiletkaa.
Eteläsisilialaisesta saarikaupungista löytyy kymmeniä ravintoloita, satoja kujanpätkiä, kourallinen piazzoja ja duomo, muttei koskaan jonoja päänähtävyyden edessä.
Koska sitä ei ole.
Eikä tarvitse olla. Päänähtävyyden puute on koko hiljaisen pikkukaupungin viehättävyyden salaisuus.
Iso magneettisesti ihmettelijöitä keräävä suurnähtävyys on turruttanut monta viehättävää paikka stereotyyppisiksi turrelaaksoiksi. Tämä pieni vaje pelastaa Ortigian matkustajamassoilta ja häsältä, mutta ei silti tee kaupungista huonoa lomakohdetta. Päinvastoin. Jotain hyvin intiimiä ja käsinkosketeltavaa on säilynyt, vaikka Sisiliaan matkustetaan kovemmin kuin koskaan.
Tämä pieni vaje pelastaa Ortigian matkustajamassoilta ja häsältä
Täydelliset olosuhteet saarikaupungin fiilikseen ja sisilialaiseen arkeen sujahtamiseen.
Nämä ihanat kujat, lukuisat persoonalliset kulmakuppilat. Paikallisten täyttämät piazzat, susivanha romanttisesti rapistuvainen duomo ja urbaanin keitaan ympäröivä Välimeri. Täydelliset olosuhteet saarikaupungin fiilikseen ja sisilialaiseen arkeen sujahtamiseen.
Ortigia on parasta herkkua pienen kaupungin tunnelmaan viehättyneille viivyttelijöille. Pikkupiazzojen pilkettä suuren humun sijaan etsiville. Kujia halkoo virkistävä merituuli ja jokaisen päässä kimmeltää suuri turkoosi.
Oletko käynyt Sisiliassa? Osuiko reitti myös viehättävään Ortigiaan vai löytyikö joku muu yhtä viehättävä keidas eteesi? Kommentoi kokemuksia ja vinkkejä mielellään postauksen alle, ehkä nappaamme niistä kiinni seuraavalla Sisilian reissullamme.
You might also like
4 Comments
Kiva kun ylisuositustakin kohteesta löytää ”oman” nurkkansa! Kanarialla päädyimme sattumalta pieneen Arinagan kylään ja siinä oli vähän samaa fiilistä – kylä elää tavallaan ja turistilaumat jossain muualla.
Sisiliaa kiersimme joskus pääsiäisen tienoilla jonain vuonna vajaat 1000 kilometriä ja kävimme myös Taorminassa ja nousimme Etnalle, mutta pääsiäinen ei ole kovin ruuhkaista aikaa. Etnalla valitsimme lähimmän majoituksen, joten pääsimme aamulla ennen suurempia joukkoja perille.
Hienon tunnelman sait ladattua juttuun. Tuli hirveä ikävä Italiaa ja kesää. Juuri tuollaisiin kyliin olisi niin hienoa päästä päiväksi tai kahdeksi nauttimaan elämää. Sisiliassa ei olla käyty. Italiassa oltu vain Roomasta ylöspäin. No vielä on aikaa.
Ihanaa lämpöä ja valoa, olisinpa juuri nyt tuolla <3 Sisiliassa käväistiin viime kesänä, laiva pysähtyi Palermossa, kaupunki on ollut pitkään toivekohteena. Lämmintä oli ja varmasti paljon enemmän porukkaa kuin Ortigassa. Aikaisemmin ollaan oltu Taorminassa ja silloin retkeiltiin Etnalle sekä Kummisetä elokuvasta tuttuun Erican kylään. Ihania kuvia!
Olin muutama vuosi sitten Sisiliassa työmatkalla, mutta Ortigia ei osunut reitillemme. Sen sijaan Catania, Taormina ja Etnan rinteet tulivat tutuiksi. Sisilia oli tunnelmaan minusta erilainen kuin mantereen puoleinen Italia. Mafia kukoistaa ja retkibussin kuljettaja ei päässyt parkkihallista liikkeelle ennenkuin kävi maksamassa suojelurahoja.Tuntui siltä kun olisimme olleet jossain elokuvassa 🙂