HONG KONG. Läpikulkumatkalla Hong Kongissa kannattaa keskittyä yhteen tai kahteen asiaan kerrallaan. Tällä kertaa se taisi olla meille houkuttelevan ristiriitainen honkkariruoka.
Kiina on mielenkiintoinen, mutta haastava kohde ruuan suhteen. Ensinnäkin lautaselleen saattaa saada melkeinpä mitä tahansa kasvia ja sientä tai minkä tahansa eläimen sisäelintä, mikä ensikuulemalta herättää kropassa välitöntä kakomista.
Voit lähes tuntea, miten vatsahappo hiipii kurkkuun. Jos olet rohkea, nielaiset hapon ja maistat ennakkoluulottomasti nuudelikasan päällä höyryävää sian kieltä tai lehmän virtsarakkoa.
Seuraava haaste ovat mausteet ja hajut. Maustekirjo voi vetää villin sirkuksen suussasi, mutta toisinaan ruoka perustuu niin vahvasti perusraaka-aineidensa summasta, ettei sitä ole maustettu soijalla kummemmin.
Jos olet rohkea, nielaiset hapon ja maistat ennakkoluulottomasti nuudelikasan päällä höyryävää sian kieltä tai lehmän virtsarakkoa.
Tulisten ja suolaisten makujen rinnalle mahtuu vielä kolmas elämys: suuhun syntyvä, ja pariksi tunniksi parkkeeraava ”kummallinen” maku, joka ei muistuta mitään eikä sitä voi kuvata millään.
Kolmas kiinalaisen ruokapöydän huikea haaste on, ettet juurikaan koskaan tiedä, mitä saat lautasellesi. Etkä välttämättä pysty tunnistamaan mitä syöt. Yhtään ei auta edes kuvalliset menut, jos ruoka-aineet on kirjoitettu hämähäkiksi.
Päivä Kowloonissa
Hongkong tuntui tutulta heti saapuessamme. Kolme vuotta olivat tehneet siitä muistoissamme pienemmän ja simppelimmän, mutta tämähän on aivan valtava edelleen!
Lennoista uupuneina päädyimme päämäärättömään, mieltälaajentavaan haahuiluun pitkin Kowloonin puolta. Iltapäiväkahvit nautittiin hämärtyvässä perjantaissa vastarannan pilvenpiirtäjien syttyviä valoja ja ohi lipuvia proomuja ihaillen.
Suurimmat pisteet annetaan tänään ruuille. Jopa kasvisruokailijamme löysi lautaselleen kelpoa syötävää: kasvisnuudelisetin, jossa oli käytetty ainakin seitsemää sientä. Tällaista sienikirjoa ei näe edes marttakursseilla! Olkoonkin, että osa sienirihmastosta muistutti kissan keuhkoja, niin hyvää oli.
Tällaista sienikirjoa ei näe edes marttakursseilla!
Majapaikkamme kulmilla myydään myös vaniljaisia vohveleita, joita on pakko koittaa paluumatkalla. Tekstuuri muistuttaa lähinnä suurennettua kuplamuovia, mutta maun täytyy olla kymmenien ihmisten jonosta ja huumaavasta tuoksusta päätellen kohdallaan.
Löysimmepä päivän päätteeksi myös saman currypaikan, joka vei kielen mennessään jo viime kerralla Honkkareissa. Tällä kertaa tuolle hauskannäköiselle kuppilalle tuli annettua sisäelimistä puheenollen varmaan se sydänkin – niin hyvää curryruokaa osaavat tehdä. Hieno mesta ja hyvä palvelu! (Vinkki lähistöllä liikkujille: Nathan Roadin ja Jordanin kulmassa, kulkien Jordania rannan/etelän puoleista kadun puolta itään n. 50m. Kolmas liike heti pikkukadun ylityksen jälkeen. Suosittelemme;) )
Huomenna kohti hyytävän talvisesta Hongkongista kohti 30 asteen Cebua, Filippiinejä. Nyt isovarpaatkin pystyyn, ettei sada.
You might also like
Leave A Reply