EL TOTUMO, KOLUMBIA. Toisin kuin ehkä otsikosta päättelisi, emme ole vatsataudissa. Kävimme tänään pulahtamassa parikymmentä metriä maan päälle kohoavaan mutavolkaanoon El Totumoon , joka ulottuu maan alle lähes kahden kilometrin syvyyteen.
Kokemus oli ainutlaatuinen. Kukapa aikuinen pulahtaisi antaumuksella kuraan tavallisesti.
Ensin upottautuminen lämpimään mutaan purkautui nauruna. Kupliva mutatulivuori tuntui pehmeältä ja siveli ihoa mukavasti. Pohjaa ei tietystikään tuntunut. Naurunremakka kasvoi, kun ymmärsi, ettei mudassa voi myoskään uida tai edetä tavalliseen tapaan.
Mudassa olet vain yksinkertaisen jumissa, totaalisen epätasapainossa ja järjettömän hallitsemattomissa.
Välillä kupsahti mahalleen, kun menetti tasapainonsa. Toisinaan horjahti selälleen, kunnes joku kanssakylpijoistä tuuppasi sinut jälleen seisoma-asentoon. Jackymakupalamainen, maitosuklainen kura tunkeutui hiuksiin, kainaloihin, korviin ja uimahousuihin. Lopulta noustessa koko tyypit olivat löysässä kurassa.
Lika pestiin läheisessä mangrovepuiden ympäroimässä järvessä. Juuri sellaisessa, jossa David Attenborough on kuvannut piraija- ja krokotiilidokkareita.
Mutaa oli kaikkialla: kaksi litraa housuissa, puoli korvassa, seitsemän desilitraa kuivanneena hiuksissa, puoli desiä parransängessä.
Pesusessio oli suhteellisen haastava ja kesti tovin. Pakkohan se löysä Jacky makupala oli pois saada ennen kuin rojahtaisimme takaisin autoon. Siellä ne suomalaislapset sitten pesivät lammessa toistensa selkiä ja korvia kuin pienet simpanssit konsanaan. Kummallinen kokemus, mutta mitäpä sitä ei uuden seikkailun eteen tekisi.
Luontodokumenttisen kylvyn jälkeen olemme jatkaneet mudanpoisto-operaatiota: Pulahdus mereen, saippuantäyteinen pitkä suihku, poreallas iltapäivällä ja uusi länsimaisen huolellinen suihku aamulla. Voimme olla varmoja, että korvista löytyy yhä kuraa illalla. Tai jopa paluulennolla.
You might also like
Leave A Reply