LA PALOMA, URUGUAY. Vaikka pieni retkemme Etelä-Amerikassa on ollut alusta asti hämmentävän huikeaa eläinten karnevaalia, niin muutama ötökkä vähemmän olisi voinut tulla vastaan.
Ilkeät hyttysparvet rantabungalowissa maiskuttivat nimittäin viime yönä puolet käsivarrestani. Kyynärpää oli herätessä kuhmuinen kuin alppien parhaat kumparemäet. Toisaalta saattaahan se vielä muuttua ruskeaksi ja sekoittua muuhun brunaan, jos hyvin käy.
Sinällään La Paloman pikkuöttiäisten paratiisi on ihmeellisen upea. Rupisia sammakoita, kelta- tai violettiraitaisia kärmesluikertelijoita, mitä kummallisemmin vihelteleviä pitkänokkaisia lintuja ja pensaan juuressa siemeniä napostelevia oravansukulaisia ja marsuja. Hiljaista ja rauhallista tienoota näyttää aina halkovan jonkun eläimen viserrys, naksutus, surraus, joikailu tai mörinä. Tässä jäävät Nokian parhaimmat klassikkosoittoäänetkin kakkoseksi.
Ja tietysti nuo ihanat koirat. Liekö oman koiran kaipausta, mutta sekä argentiinalaiset, chileläiset että urugualaiset koiruudet saavat kyllä täydet pisteet.
Suomalaiset saisivat ottaa oppia siitä, miten koiria voi pitää vapaana, jos ja kun nuo ihmisen parhaat kaveruudet on hyvin koulutettuja. Täällä koirat oleskelevat 95-prosenttisesti ilman hihnaa, eikä kuumottavia kohtaamisia niiden kanssa tule. Eikä kyse ole jalkoihin jäävistä pikkuturreista, vaan nimenomaan isoista, lupsakoista koirista dogo argentinosta pitbulleihin ja mastiffeihin saakka.
You might also like
Leave A Reply