CORDOBA, ESPANJA. Satoja vuosia patinaa haalinut katedraalitorni, keltavalkoista kiviseinää valtoimenaan nousevat ihmeköynnökset ja porttien raoista kurkistelevat sisäpihojen kukkaloisto nostavat Pavlovin koiran lailla retkeläisten romminhimon huulille. Melkein kuin Karibialla olisi. Tai Väli-Amerikassa.
Näiltä seuduilta ne siirtomaaherratkin juuri lähtivät maailmalle, muuttaamaan uusia mantereita paratiiseikseen.
Hetken tuntuu kuin samoaisimme jälleen Kolumbian Cartagenan hämmentävän tunnelmallisilla kujilla, juoden hedelmäistä, mutta kuivaa nektariinia kattoterassilla. Vai olemmeko etsimässä levähdyspaikkaa Guatemalan Floresin paahtavilla kujilla, kunnes löydämme toriaukion kattojen yläpuolella, juuri pehmeimmän iltatuulen korkeudella?
Ilma seisoo ja aurinko häikäisee kuin Guadeloupen Saint-Francois’in keskusaukiolla sirkusloistoon maalattua kaupungintaloa. Köynnöskasvit ovat villiintyneet kuin Meksikon Isla Mujereksella ja ilta hämärtyy karkkimaisin värein värjäten tasaisesti ladotut, taivasta vasten punaisenaan laveeratut kattotiilet kuin Dominikaanisen Santo Domingossa.
Fiilis kohdillaan. Paitsi emme me ole Karibialla tai Väli-Amerikassa. Täällä eivät ihmiset ilakoi kovaan ääneen kaduilla, eikä hämärillä syrjäkujilla kävellessä kuumota yhtään. Eikä juomahammastakaan kolota tällä kertaa rommin tai tequiladrinkkien puutteesta.Tämä on Espanjan Andalucia, kaupunki on Cordoba ja juomahampaan kiillettä viiltää, sillä emme ole edellisillan jälkeen saaneet valkoviinien tajuntaan syöksähtävää päärynäistä yllättäjää Pedro Ximenexiä.
Ensikohtaaminen Pedron kanssa
Pedro on tämän kylän poika isolla peellä. Ainutlaatuinen rypälelaji, joka menestyy näissä hillittömissä kesäkuumuuksissa. Yleensä siitä tehdään aperitiiviksi tai jälkiruokaviiniksi sopivaa sherryä, mutta me onnekkaat sattuman kautta (kuten niin usein reissuillamme) löysimme pari ihka normaalia Pedron seurusteluviiniä, jotka vangitsivat hedelmäisen kukkaisin maun kuiviin valkkareihin tykästyneet makuhermomme.
Pedron lisäksi Cordobaa hallitsevat maailman viehättävimmät sisäpihat ja romanttisimmat kattoterassit. Ihan kuin Nicaraguan Granadassa ja Kolumbian Gartagenassa.
Niitä ei Cordobassakaan kadulta näe, ne pitää kuvitella – tai etsiä ja kokea. Helpointa kauraa edellä mainittujen kokemiseen ovat tietenkin sellaisen omaavat ravintolat, hotellit ja pienet majatalot.
Markkinointimaailman hampaat eivät ole kuitenkaan tännekään vielä kunnolla pureneet, sillä parhaat patiot ja saavutettavissa olevat rooftopit löytyvät kyselemällä ja Sherlockin vaistoin kuvagooglaamalla, ei pelkästään tripadvisoroimalla ja matkablogeja lukemalla.
Pedron lisäksi Cordobaa hallitsevat maailman viehättävimmät sisäpihat ja romanttisimmat kattoterassit.
Cordoba ei pärjää isosiskolleen Granadalle historiallisissa nähtävyyksissä, vaikka kaupungin halkoo komea roomalainen silta, Alcazarin puutarha on söötti kuin viiden tähden luomuhedelmäsalaatti, ja kaupungin sydämessä sykkii valtava, 856 koristeellisen pylvään päällä kattoaan kannattelevat La Mezcita katedraali-moskeija.
Jotain erityistä reissaajan sydäntä lämmittävää tunnelmaa Cordobassa silti on. Ripaus Karibian huumaa.
Cordoban vanha kaupunki edustaa juuri sitä Iberian (Pyreneiden) niemimaan pössistä, minkä siirtomalaivat siirsivät Karibialle ja Latinalaiseen Amerikkaan. Näiltä seuduiltahan muun muassa ne siirtomaaherratkin juuri lähtivät maailmalle, muuttaamaan uusia mantereita paratiiseikseen. Juuri tätä samaista tiivistä kaupunkitunnelmaa he yrittivät kopioida välillä pakkomielteisestikin valtameren toiselle puolen.
Ja näköjään onnistuivatkin siinä – koska fiilis toistuu olitpa millä puolen valtamerta tahansa ja vain Pedro puuttuu.
Jos vierailet Cordobassa, koita ainakin nämä:
-Tilaa lasillinen Dos Clavelesia. Tai äh, ottakaa koko pullo.
-Kokeile espanjalaista omelettia. Loistava reissaajan protskulounas ja Cordoban versio erityisen mehevää.
– Varaa illallinen Casa Rubion kattoterassille. Hyvä tunnelma, tähän asti paras Espanjassa nauttimamme illallinen (ever!) tähtitaivaan alla.
You might also like
Comment
Cordoba, tähän minäkin ihastuin. Ja juuri niihin asioihin, jotka eivät ole kaikkien turistioppaiden ykkössivulla (kuten Mesquita ja Alcázar de los Reyes Christianos), vaan pienet kujat ja patiot, kivan rento tunnelma. Minulle oma elämys olivat Cordoban iltavalot. Kävelimme silloilla ja vain katselimme upeasti valaistujen kohteiden heijastumista joen pintaan.