MALESIA. Reissu ei ole reissu ilman kunnon kommelluksia, eikä seikkailu säätöjä. Siirtymäpäiviin niitä sattuu todennäköisyydellä sata ja vieläpä useampia kerrallaan. Kuherruskuukaudelle näköjään vielä ekstramäärä.
Aamulla ehdimme porskutella pari tuntia turkoosissa meressä Perhentianilla, kunnes tuli lähtö kohti uusia seikkailuja. Veneellä tunti mantereelle, tunti siitä kentälle, jossa olisi edessä kolmen tunnin odotus. ”Noh, ehtiipähän syödä lounasta ennen lentoa Kuala Lumpuriin”, pohdimme.
Tullessamme kentälle, huomasimme, että olisimme ehtineet mukavasti myös kaksi tuntia aikaisemmin lähtevään koneeseen. Pölhöt.
Siispä syömään, joka tietysti onnistuu missä tahansa tuppukylän Essolla, mutta ei Kota Bharussa. Ramadan tietty. Tiesimmehän tästä jo tulomatkalla, mutta selvästi emme asiaa opi.
Eli kauppaan hakemaan palan painiketta. Valikoima ei ole suoraan gourmetkaupasta, eikä varsinkaan Sydäntautiliiton esitteestä, mutta tällä on pärjättävä. Koneessa ei ruokaa/juomaa näillä lennoilla saa ja perillä hotellilla olemme vasta iltamyöhään. Grillisipsejä, suklaapatukka ja kokis. Ollaan jänniä. Jätetään ylikansalliset tuotteet ja tutut merkit. Valitaan paikallisia. Joskus löytää näin hauskoja uusia suosikkiherkkuja ihan kummallisista paikoista.
Iiiiiiso virhe!
Suuri virhe. Jännä kokis maistuu penisilliinin ja saippuan sekoitukselta, suklaa on tympeää kuin vedessä lionnut tuhkakuppi vivahteella 90-luvun venäläissuklaata ja grillisipsit, noh miltä grillimauste nyt maistuu – siis pelkästään syötynä. Suolalta ja ranskalaismausteelta. Missä on perunanmaku, edes lievä? Onnistumme kuitenkin olemaan oksentamatta, vaikka lähellä käy. Olemme vihdoin askeleen lähempänä uuden paikan valloitusta ja uusia seikkailuja.
Tunnin päästä alkaa check-in. Sitten pöräytämme pois tältä pahaiselta kentältä ja Kota Bharusta, johon emme juurikaan ihastuneet viime vierailulla.
Tai pöräyttäisimme – jos olisimme lukeneet lentolippumme oikein. Lipputiskin poika pyörittää päätään, koska ei löydä meitä koneen matkustajaluettelosta, kunnes käy ilmi kirpeä totuus. ”Teidän piti olla edellisessä koneessa.” Siis siinä, johon olisimme ehtineet, joka lähti pari tuntia sitten.
Kirosana. Iso kirosana. Kaksi. Kolme.
No tietenkin piti. Emmekö ikinä opi? Tarkista lentolipusta lähtöaika. AINA. Hauki on kala, hauki on kala.
Muutimme matkasuunnitelmia noin kuukausi sitten, koska Malesian sisäiset lennot olivat naurettavan halpoja. Päätimme lähteäkin parariisisaarelta Kuala Lumpuriin etuajassa. Käytännössä lyhentää resort-varausta saarella, pidentää aikaisemmin tehtyä hotellivarausta Kuala Lumpurissa, jättää noin 30 euron arvoiset lentoliput käyttämättä, ostaa uudet ja pyytää Lumpurin hotlaa yhdistämään kaksi varausta, ettemme turhaan joudu vaihtamaan huonetta kesken loman. Savuton huone, kingsizekokoisella pedillä, kauniilla näkymällä ja rauhaisalla sijainnilla. Loppuun maininta kuherruskuukaudesta. Joissain paikoissa kun osaavat tehdä huoneeseen pikkuyllätyksen. Joissain saa ilmaisen cocktailin. Toisissa paikoissa jopa parempaa ja nopeampaa palvelua.
Kunpa vain olisimme muistaneet tämän näppärän muutoksemme itsekin.
Nyt nälkäkurjet seisovat tumput suorina Kota Bharun, vaatimattoman paastokaupungin kentällä avuttomina omasta urpoudestaan. Paratiisiin emme enää pääse takaisin. Lentolippumme mitätöityivät 2 tuntia sitten. Olimme hetken ajatuksissmme jumissa yhdessä reissujemme tylsimmässä kaupungissa ja söimme hirveällä vauhdilla kaikkea oksettavaa potaskaa, mitä kaupasta vain kolikoilla ostaa saattoi.
”Mutta paikkoja viiden koneeseen on vielä. Niitä saa tuolta.”
Vedämme visat esiin kuin viidakkoveitset ja kipitämme myyntitiskille. Saamme liput ja muutama tunti myöhemmin istumme vihdoin koneessa. Oikeat maailmanmatkalaiset, ajattelemme suu mutrussa, tai pikemmin maailmanmurjomat matkalaiset.
Onneksi on se kuherruskuukauttaan viettäville varattu erityinen hotellihuone isossa hotellissa Kuala Lumpurissa.
Mutta mitä vielä: Kun saavumme väsyneen nääntyneinä pilvenpiirtäjien kaupunkiin, huomaamme, että meille onkin varattu ensimmäiseksi yöksi huone erillissängyillä, huomenna edessä vaihto. Ruusunlehdistä sängyllä puhumattakaan.
Missä ovat kuumat pyyhkeet, jalkahieronnat ja fanfaarit? Missä vastaanottokomitea ja kylmä shamppanja? Tai edes onnittelut? Kambodzassa meille oli varattu sentään huoneeseen jopa omin nimin päällystetty kermakakku.
Ei löydy Kuala Lumpurista kakkua, tai edes yhteistä sänkyä.
Vaikka muutoin omaisimme vaatimattomat näyttelijäntaidot, niin surumielisissä katseissamme ja suurieleisissä selityksissä osaamme kiriä näillä hetkillä. 45 minuuttia kohteliasta showta suuresta pettymyksestä tiskillä – ja saamme haluamamme.
Ihmeellinen, välkkyvä Kuala Lumpur. Olemme vihdoin perillä ja valmiit seikkailuillesi!
You might also like
Leave A Reply