HVASSAFEL, ISLANTI. Siinä on kokemattomampi kuljettaja ihmeissään, kun eteen kurvaa yhtäkkiä vapaana toistakymmentä pienikokoista mutta vahvarakenteista hevoseläintä harjat hulmuten.
Hepat juoksevat nätisti autojen vierellä kaikkien liikennesääntöjen mukaan. Yhtenä laumana kuin pieni joukko työmatkapyöräilijöitä. Ja töissä ne ovatkin, periaatteessa. Me sen sijaan vain ohikulkijoita heidän reviirillään.
Siinä ne juoksevat laumana kuin pieni joukko työmatkapyöräilijöitä.
Näitä islanninhevosia pieni niityn jakava autotie ei haittaa ollenkaan. Tässä tiellä ne juoksevat yhtä suurella määrätietoisuudella ja tarmolla kuin jo vuosisadat sitten niiden esi-isät samoilla maahisilla aroilla ja kivikoilla.
Tuuheat pitkät jouhet tervehtivät meitä pyörteillä. Tänään tuulee. Kuten eilen ja huomennakin.
Juoksevat yhtä suurella määrätietoisuudella ja tarmolla kuin jo vuosisadat sitten niiden esi-isät
Kokematon ei osaa sanoa, vetääkö lauma töltillä vai passilla. Niillä ylimääräisillä askellajeilla, joista tämä rotu tunnetaan. Vahvat luontaiset taipumukset sillä on kuitenkin liikkua erikoisaskellajeillaan myös vapaana ollessaan.
Olemme matkalla Vikiin. Upealle mustalle rannalle. Matkalla pysähdymme valtavilla vesiputouksilla, jossa leikittelee kaksi sateenkaarta ja laavakivirannalla, joka peittyy Atlannin kuohujen tuomaan mystiseen vesihöyryyn.
Islanninhevoset ovat tottuneet liikkumaan ympäri vuoden vaihtelevissa ja haastavissa maastoissa. Eikä niille tämä ystävällinen ohituksemme tiellä ole varmasti jokapäiväistä pikkutapahtumaa kummempi.
Mutta meille on.
Saamme ihailla hetken hämmentävän komeaa laumaa. Hidastamme, jotta hetki kestäisi mahdollisimman pitkään. Otamme kuvia, sillä haluamme muistaa tämän taianomaisen hetken, tuulessa hulmuavat hännät ja nuo kauniit eläimet. Ne viisaat katseet ja aamusumun muistoksi jättämät pisarat jouhissa.
Haluamme muistaa tämän taianomaisen hetken
Muutamassa minuutissa ruutuun tarttuu 50 kuvaa ja pitkä ihailun momentum. Ymmärrämme nyt, että kohtaaminen koko saaren tunnetuimman eläinikonin kanssa sen luonnollisessa ympäristössään on yhtä upea kokemus kuin tajunnanräjäyttävät maisemat.
Emmekä ole edes yhtään hevosihmisiä.
Ruutuun tarttuu 50 kuvaa ja pitkä ihailun momentum
Islanninhevonen on pienikokoinen, vahva ja monikäyttöinen ratsuhevonen sekä maailman vanhimpia hevosrotuja. Harva rotu on yhtä puhdas kuin islanninhevonen, sillä vieraiden hevosten tuonti Islantiin kiellettiin jo tuhat vuotta sitten. Vielä nykyisinkään Islantiin ei saa viedä hevosia lainkaan. Tarkoituksena on säilyttää rodun ainutlaatuisuus sekä estää eläintautien pääsy maahan. Islanninhevonen on tunnettu paksusta, säänkestävästä karvasta ja tuuheista, pitkistä jouhistaan.
Lähteet: wikipedia.org, hevosmaailma.net, islanninhevonen.net
2 Comments
Ihana pieni tarina kauniista kohtaamisesta. Eläimet vaan ovat niin kiinnostavia, ja hevoset ovat upeita vaikka niitä vähän pelkäänkin.
Ooh islanninhevoset, nuo ihanat otukset😍Lapsena olin onnekas kun sain kesäksi moisen vuokralle kesämökillemme. Upeita kuvia! Tulipa ikävä näitä eläimiä😊