LA PALOMA, URUGUAY. Saavuttuamme yöbussilla pimeään La Palomaan ei paljoa nähnyt tai tuntenut, mitä oli edessä. Keskellä yötä vastaanotettu bungalow antoi itsestään lähinnä homeisen kuvan, sillä kosteus oli korkeimmillaan.
Selitys löytyi yön ukkosesta, joka sumutti maisemaa pitkälle aamuun. Sen jälkeen kaikki muuttui.
Puolen päivän aikaan Uruguayn aurinko virnisti pilvien takaa. Pakkasimme päivälaukkumme ja lähdimme kohti rantaa. Polttava hiekka ja viileä atlantin vesi ripsautti jalkojamme. Latinalaistyyliset huvilat jakoivat villin meren ja rauhaisan rannan. Kävimme loikoilun jälkeen paikallisella majakalla ja jatkoimme matkaamme pikkukylän avenuelle.
Normistihan täällä asuu muutama tuhat asukasta. Nyt kesäkuukausina luku kymmenkertaistuu. Mikään turistiloukku ei silti ole kyseessä. Ehkä rennoin mesta, jota olemme kokeneet tällä reissulla. Muy bien y hasta luego!
Ai niin. Siis mitkä käärmeet ja marsut?! Täällähän ei koiria ja hevosia enempää isompia maaeläimiä oleskele, mutta matelijoita ja niiden päivällisiä kyllä. Kärmeksiä (kuolleita – onneksi) ja marsuja (eläviä) tuli vastaan toki aamun kauppareissulla.
You might also like
Leave A Reply