KORCULA, KROATIA. Olisi varmaan helpompaa lentää yhteen paikkaan, raahata kimpsunsa hotellille, ripustaa aivot narikkaan, valita viereiset ravintolat, hotellin rantatuolit ja pysyä turvallisen matkan sisällä tehden ei mitään. Se on joillekin mitä parhainta lomaa ja täysin ymmärrettävistä syistä. Meitä se varmaan kuitenkin ahdistaisi.
Muistutamme matkailutavaltamme ennemmin tänään paikalliseen Grk-viiniin päätyneitä kärpäsiä. Vertauskuvallisesti siis.
Emme toki hautaudu paikalliseen viiniin ahneuttamme. Pois se meistä. Kyse ei ole myöskään sontakärpäsistä tai niistä, jotka käyvät kettuilemassa korvan juuressa kesäaamuisin.
Jos halveksuttu kärpänen tekee kamikazemaisen viimeisen lentonsa paikalliseen huippuviiniin, sen täytyy olla hedonismin valioyksilö.
Älkääkä nyt pelästykö. Emme ole hyppäämässä uimataidotonna skumppasammioon tai hukuttautumassa oluttuoppiin, mutta fiilis on yhtä utelias, seikkailullinen ja nautintokeskeinen kuin kärpähäisystävillä.
Ensin pörräämme levottoman rauhallisesti ympäriinsä, käydään naapurin lasissa pällistelemässä, surrataan pois markiisin varjosta kohti rantaa, härnätään hyväntahtoisesti naapurin koiraa, ihmetellään läheistä metsää, pysähdytään hetkeksi kallionkielekkeelle, painetaan mielikuva jättiläismäisille verkkokalvoille, otetaan pari kuvaa ja matka jatkuu. Maailma on auki ja tunnemme niin suuren vapauden kuin kaksi peruskärpästä nyt voi tuntea.
Matkaa tehtyämme ja tunnelmaa maisteltuamme mieleenpainuvat ne suloisimmat hetket. Ne, jolloin olemme osanneet matkan varrella pysähtyä ja nauttia. Vähän kuin nuo kaksi premium-viinissä kelluvaa kärpästä.
Sukellus lasiin on pakko olla harkittu teko. Melkein voimme todistaa, että niillä oli suu messingillä.
Jos halveksuttu kärpänen tekee kamikazemaisen viimeisen lentonsa paikalliseen huippuviiniin, sen täytyy olla hedonismin valioyksilö.
Siksipä lennettyämme Dubrovnikiin, jatkoimme matkaa Montenegron rajalle, josta vuonon rantoja pitkin sen syvimpään nurkkaan Kotoriin, vain lyhyen matkan päähän Perastista. Tuosta vuonon rannalla loikoilevasta herttaisesta kylästä, jonka suuruus löytyy muutaman sadan metrin päässä keskellä vettä sijaitsevasta luostarisaaresta ja goottilaisittain koristellusta korkeasta kirkon tornista.
Keskiaikaiset kujat kylissä kierrettyämme, vuorennyppylät valloitettuamme ja tummaan veteen pulahdettuamme oli aika vaihtaa maisemia. Bussilla Montenegrosta Kroatiaan ja Dubrovnikiin, josta saaristoa kohti läpi vuoristojen piskuiseen Orebiciin ja lautalla määränpäähän parin kilometrin päässä sijaitsevalle Korculan saarelle.
Matkaa maalanneet vuorensolat, niitä kiertävä ylväs muuri, osteriviljelmien peittämät lahdenpohjukat ja kiiltelevät suolalammet saivat unohtamaan tuntien matkasta aiheutuneen takapuolen puutumisen.
Olimme jälleen syöksyneet kamikazemaisesti keskelle uusia eksoottisia maisemia. Lennähtäneet omalla tavallamme aivotonna mutta täysissä sielun voimissa uusiin seikkailuihin ja ympäristöihin. Majapaikan terassilla tervehti 900 metrin korkeuteen kohoava vastarannan vuori.
Ilmaa halkoi hiljaisuus ja merta lukuisat vaaleat purjeet. Korculassa olemme kiivenneet kirkontorniin, pyöränsatulaan, vuorikappeliin, uimapatjalle, järkyttävän suuren määrän kivirappusia ja viinipeltoja. Olemme nautiskelleet hienostuneita viinejä – kärpäsillä tai ilman – sekä parin euron juustosnacksmäisen maun omaavia paikallisia viinihirvityksiä ja tietenkin maistaneet majatalon mummon kotipolttoista tervetuliaislientä ja kohteliaisuussyistä kaataneet osan samaista litkua tiskialtaasta.
Maailma on auki ja tunnemme niin suuren vapauden kuin kaksi peruskärpästä nyt voi tuntea.
You might also like
4 Comments
Olette ehtineet paljon nähdä. Minullekin tuttuja paikkoja ovat Kotor, Dubrovnik ja Korcula. Viimeisessä kävimme lokakuun puolella kun sesonki oli jo ohi ja siellä oli aika pysähtynyt tunnelma silloin. Dubrovnikissa taitaa olla turisteja ympäri vuoden.
Minä jaksoin olla lomilla suht paikoillani, kun lapsi oli noin vuoden paikkeilla. Tai ainakin yllättävän paikoillani. Mutta pääsääntöisesti on mukavaa nähdä monta paikkaa samalla kertaa ja olla aktiivinen. Muuten tuntuu, että aika ja vaiva menevät hukkaan 🙂 Jokainen tietysti omalla tyylillä – pääasia on, että nauttii juuri siitä omasta matkasta.
Minä nautin myös paikallaanolosta lomalla, koska arki on aikamoista kellon kanssa kilpaa juoksemista (tai ajamista). Yhden joutilaan päivän jälkeen on kuitenkin kiva lähteä retkille tai keksiä muuta tekemistä. Koko lomaa ei jaksa aurinkotuolissa maata. Varasin juuri lentoliput kesäksi Dubrovnikiin. Samoja seutuja ollaan menossa koluamaan 🙂
Voi kumpa maailma olisi auki koko ajan….mutta välillä on tehtävä oravanpyörässä duunia. Kotor ja Dubrovnik ja koko seutu saa runolliseksi. Korculaan vielä kun pääsisi.