KOTOR, MONTENEGRO. Yli tuhat porrasta, irtokiville tippuneita hikikarpaloita ja lukuisia vesikulauksia myöhemmin he olivat tehneet sen, mikä tuntui vielä herätessään mahdottomalta. Olivat valloittaneet Kotorin muurin korkeimman linnakkeen.
Paikalliset herkut haluaa kokea Kotorissa vasta silloin, kun tennissukkasandaaliarmeija on vetäytynyt päiväkohteestaan.
Pohkeet makarooneina ihastelivat näkymää. Popsivat rusehtuneita banaaneja kuin väsyneet paviaanit ja litkivät vettä kuin haaksirikkoiset crusoet. Edessä avautui harmaat jylhät vuoret, joita halkoi syvän turkoosina välkehtivä vuono. Kontrastina pilkehti savenpunainen kattomeri, muurin kietoma sympaattinen kyläpahanen Kotor.
Montenegron Kotorin kujat ovat parhaimmillaan iltahämärässä, kun valtavalla laivallaan Euroopan eteläisimpään vuonoon päiväksi rantautuneet risteilyturistit ovat kaikonneet. Heidän avullaan kylästä löytyy erinomaisia ravintoloita, tunnelmallisia viinibaareja ja herttaisia kivijalkakauppoja, mutta paikalliset herkut haluaa usein kokea vasta silloin, kun tennissukkasandaaliarmeija on vetäytynyt päiväkohteestaan.
Leikkivät varjot renessanssin ajan atriumin seinillä, pikkuruisen kujan himmeästi kutsuvat lyhdyt, kiviseinien vaimentama iloinen puheen solina, kuultavan sileäksi vuosisatojen saatossa kulunut katu, hilseilevä vihreä ovi, joka vielä joskus vei jonnekin.
Repsahtaneet markiisit ja nauravat pyykkinarut. Venyttelevä kolli, simahtanut koira ja nopeasti portinvalon ohittava lepakko. Kirkas tähtitaivas ja kuun kajossa varjona valvova vuoren syli.
Kuultavan sileäksi vuosisatojen saatossa kulunut katu, hilseilevä vihreä ovi, joka vielä joskus vei jonnekin.
You might also like
2 Comments
Kotor oli minun mielestä tosi viehättävä paikka, vaikka oli huonot ilmat kun olin siellä.
Kotor on kaunis ja ympäristö vaikuttava. Tykättiin kovasti myös Kotorin vieressä olevasta Perastista, jossa käytiin pikkuvierailulla.