Sisilia – Kurkottelua pilviin Etnalla, tulivuoren valloitus taaperon kanssa

Mitä suuri ja uhkea Etna opetti meille? No sen, että joskus kannattaa tehdä ihan toisin kuin ensiksi ajatteli. Leikimme pilvien kanssa kuurupiiloa ja valloitimme tunnetun tulivuorivanhuksen vajaa 1,5-vuotiaan pikkureissaajan kanssa lähes vahingossa.

Mekään emme ihan tienneet millaiselle retkelle lähdimme, kun ajoimme kohti Etnan base campia. Vuori peittyi tiheään pilviverhoon jo alhaalla ja ylös päin ajaessamme viileät sadepisarat vahvistivat uskoamme siitä, että käymme ainoastaan katselemassa sankkaa pilveä komean tulivuoren sijaan. Toisin kävi.

Vajavaiset varusteet ja sankka pilviverho

Koska alunperin ei sadetta pitänyt olla, olivat kunnon sadevarusteet mukana sattumalta vain vanhemmille, ruokaa sen sijaan lähinnä lapselle. Tavoitteena oli kävellä Etnan pienemmälle kraaterille, joka sijaitsee pienen (20-30 min) patikoinnin päässä lähtöpaikasta, köysiradan yläpäässä sijaitsevasta kahvilasta.

Päästessämme parkkipaikalle köysiradan alapäähän ripsotti jo kunnolla. Ostimme menopaluu lipun ylös (35e/kpl). Vaihtoehtonahan olisi tavallisesti jatkaa matkaa huipulle bussikyydillä (35e/hlö), mutta vuortahan tänne tultiin valloittamaan, ei bussissa istumaan tai matkabudjettia yhteen vuoreen kuluttamaan, ajattelimme.

Päästessämme parkkipaikalle köysiradan alapäähän ripsotti jo kunnolla.

Noh, eipähän olisi busseja juuri lähtenytkään. Sumu peitti tien, vuoren, kraaterit – kaiken. Aika harvaa reissaajaa kiinnosti lähteä sateessa katsomaan pelkkää koko komeuden syövää pilveä. Niinpä myös bussifirma päätti jättää kuljetuksia ajamatta.

Koska tänne oli tultu, niin tunnettu vuori piti kokea. On sitä ennenkin sumussa suunnistettu, ajattelimme. Etnalla suunnistusta helpottaa huipulle asti vievä tie. Emme varmastikaan eksyisi. Mennään sitten vaikka tietä pitkin ja fiilistellään haalean valkeaa pilveä, ajattelimme.

Lapsi Manducaan, ohuet kuoritakit päälle ja menoksi. Jos sade yltyisi, vanhemmat luovuttaisivat oman kuoritakkinsa lapselle. Kahvilasta suklaapatukka mukaan ja matkaan.

Sumu peitti tien, vuoren, kraaterit – kaiken.

Noh, sitähän voi ajatella kaikenlaista – ja tehdä lopulta sitten ihan toisin. Ensin emme löytäneet pilvessä reittiä ekalle pikkukraaterille ollenkaan, sitten pilvi minimaalisesti hälveni ja lähdimme rohkeasti vaeltamaan tien ulkopuolelle kohti jossain kaukana haaleasti siintävää huippua ja keskelle upeaa kuumaisemaa. Kuka sitä nyt renkaan jäljissä tiellä haluaa vaeltaa.

Välillä ripsotti, välillä jostain kummasta paistoi aurinko. Pilvet nuolivat tummaa vuoren seinämää. Askelten alla kimpoili kiviä kuin päiväkodin pihassa. Pilviverhon liike ja tummaa tummempi maaperä loivat taianomaisen tunnelman. Ympäröivä hiljaisuus oli hämmentävää. Sitä jotenkin vaan jatkaa erikoisen ympäristön kauneuteen ja rauhalliseen olemukseen humaltuneena matkaansa ja imee kaikkea sitä rauhaa – ja unohtaa oikeastaan koko tulivuoren.

Pilviverhon liike ja tummaa tummempi maaperä loivat taianomaisen tunnelman.

Meillä ei tainnut olla aavistustakaan siitä, kuinka pitkälle olimme kävelleet. Vuorella ei tarvitse pelätä eksyvänsä samalla tapaa kuin tasaisessa maastossa. Jossain vaiheessa vastaan tulee huippu ja alas ihmisten ilmoillekin pääsee, kunhan laskeutuu johonkin suuntaan alas.

Yhtäkkiä kaikki pilvet vetäytyivät ja edessämme seisoi upea Etna kirkkaan sininen taivas taustanaan. Pilvien jumalattaret olivat armollisen ihania ja esittelivät vuoren takana avautuvaa maailman kauneinta sinitaivasta kuin varta vasten meitä puolihulluja sissejä varten. Koska moni oli päättänyt jättää leikin kesken viimeistään kahvilan kohdin, saimme nauttia koko komeudesta lähes keskenämme. Muita hulluja pilviin samoajia koko vuorelta löytyi vain kourallinen.

Pilvien jumalattaret olivat armollisia ja vuoren takana avautui maailman kaunein sinitaivas.

Pilvisyys pukee vuorta

Etna on tunnelmallinen kuumaisema keskellä rehevää ja auringon piiskaamaa Sisiliaa.  Vaikka saari on itsessään valtava, vuoren näkee lähes sen joka kolkasta. Vastaavanlaisia elämyksiä löytyy koko Euroopasta vain muutamia.

Oli oikeastaan paljon upeampaa kokea upea tulivuori sen omassa elementissään pilviverhon keskellä kuin kirkkaana päivänä. Korkeuksiin kohoava tumma kivipaasi heräsi eloon juuri samoista pilvistä, joita aluksi vierastimme. Ja ne sankasta hienoiseen haihtuvat pilvihaituvat loivat vaellukselle oman erikoisen tunnelmansa.

Taapero viihtyi Manducassa loistavasti koko vaelluksen: välillä nukuttiin, välillä ihmeteltiin ympäröivää pilvihaitua ja syötiin snackseja. Myös huolto toimi selässä verrattomasti. Manduca lämmitti mukavasti ja viime tipassa mukaan napatut sateenvarjot suojasivat lasta, kun ripsotus yltyi tuuleksi ja sade neulasiksi.

Oli paljon upeampaa kokea upea tulivuori sen omassa elementissään pilviverhon keskellä.

Pilvi ei ole syy skipata elämyksiä

Mitä sitten opimme: Suomalaisittain ajateltuna huono sää ei ole syy jättää lähtemättä vuorta valloittamaan, jos keli ei ole vaarallinen. Olimme varautuneet vain pikkureissuun, mutta suklaapatukka, pilvisokeus ja terve hulluus jatkaa vaeltamista pelastivat päivän.

Miten pärjäsi taapero? Tukevan aamupalan jälkeen ja köysiradan vaunussa touhuamisen seurauksena päivätorkut osuivat juuri vaellusajalle. Tämä varmasti helpotti vuorenvalloitusta. Maasto on pientä laavakiveä ja sen verran laakeaa, että vasta kävelemään oppinut pikkureissaaja olisi voinut siinä tovin itsekin kävellä. Tällä kertaa pysyteltiin kuitenkin sekä nousu että lasku tukevasti isän selässä ja liikkumaan opetelleen tuore into kävellä säästettiin vasta vuorikahvioon.

Aikaa meiltä kului reissuun 3-4h, eli retki oli toki tavallisia päivätorkkuja pidempi. Kun vasta kävelemään oppinut sai purkaa energiaansa kaapelivaunussa, vuorikahvilassa sekä illalla ja aamulla majapaikassa, ei erillistä tallustelua vuorella tarvittu. Tämä olisi varmasti kasvattanut vuorenvalloituksen kestoa vielä 1-2 tunnilla. Mahdotonta ei kauneuden tavoittaminen ja siitä nautiskelu olisi ollut silloinkaan, jos pikkutyyppi olisi halunnut taapertaa maastossa omin jaloin. Etnan voi ja se kannattaa valloittaa pienempienkin matkaajien kanssa.

Etnan voi ja se kannattaa valloittaa pienempienkin matkaajien kanssa.