CARTAGENA, KOLUMBIA. Kolumbialaisen normimesoaminen kaduilla hiljenee sunnuntaisin. Pyhäpäivä merkitsee kotiaamua, ja nimenomaan aamua, sillä ainakin Cartagenassa maltetaan olla poissa kaupungin sykkeestä vain tasan puolenpäivään asti. Sen jälkeen rauhoittuminen on ohi ja luvassa on taas uusi musiikin, tanssin ja kadulla hengaamisen päivä.
Juhlistimme paikallisten vetäytymistä kuvaamalla katuja. Värikkäät talot toistavat toisiaan tavallista paremmin kun edessä ei ole kahtakymmentä toistensa kanssa kamppailevaa teiniä tai niiden vierellä hengaavia vanhoja herroja. Kaupungilla uskaltaa myos helposti kantaa kahta iso kameraa. Onneksi pitkäkyntisetkin viettävät sunnuntaita.
Kuumuuden käytyä liian piinaavaksi vetäydyimme parissa päivässä hyvin tutuksi tullelle hotellimme kattoterassille, jossa auringon kohtaaminen one huomattavasti katua lempeämpää. Kolmanteen kerrokseen yltää aina vilvoittava tuuli ja porealtailu kattojen yllä ovat uusia ystäviämme.
Aloitimme viikon kipuamalla kaupungin korkeimpaan kohtaan ja espanjalaisvalloittajien linnoituksille. Katsastimme myos pilvenpiirtäjien täyttämän Boca Granden alueen. Ulkoilma pysytteli 31 asteessa, mutta tuulettomuus ja kosteus saivat ilman tuntumaan 45-asteiselta. Rantaelämästä nauttiminen oli suhteellisen haasteellista. Taas oli pävän päätteeksi tarve porealtaalle – tuultahan ei tällä kertaa ollut.
Tänään käymme pulahtamassa mutavolkaanoon. Pakkohan sellaistakin on koittaa (ja hullut vielä maksavat siitä). Kurainen kylpy lienee kuolema nykyisille uikkareille ja pehmentävä pelastus iholle. Raportoimme, kunhan olemme jälleen puhtaiden kirjoissa.
You might also like
Leave A Reply