LA PALOMA, URUGUAY. Kivuttuamme eilen 174 jyrkkää kierreporrasta ylös paikallista majakkaa näimme edessämme turkoosina hohtavan valtameren ja jääkauden pakottamat viivamaiset kalliomuodostelmat rannalla. Eteemme avautui näkymä, joka itse asiassa jatkuu koko Uruguayn mitan ja vielä Brasiliankin rannikon: hiekkaa, hiekkaa ja hiekkaa.
Suomessa pyhitämme ehkä jokaisen sannanmuruslahden hiekkarannaksi. Täällä valkean hiekan, palmujen ja ruohon päällystämien dyynien rantamaisema on vakionäkymä.
Majakalta näkyi myös herttainen paratiisikylämme La Paloma, jota ei vielä ole pilattu korkeilla luksushotelleilla. Vaaleat rantabungalowit kirkkaine kattoineen ja savenpunaiset talot jatkuivat aina horisontissa pilkehtivään metsärajaan asti.
Pieni rosoisuus kaupunki-idyllissä on iso plussa. Iloisen väriset rakennukset auringosta rapistunein yksityiskohdin ovat reunustaneet päivittäisiä kävelyreissujamme. Sympaattisten tönöjen vierellä laiduntavat hevoset ja vanhan aikaiset ruostuneet kaarat näyttävät hellyyttäviltä. Mieli lepää ja iho brunaa.
Lihaa ja mateeta
Illalla reissuporukan lihansyöjäkaksoset hinkuivat maistamaan kunnon lomoa (=lihaa!). Aperitatiiviksi nautimme käsintehdyt jäätelöannokset ja päädyimme tuolien ergonomia-asteeltaan ja sisustuksen mielikuvitukselta kouluruokalaan yltävään paikalliseen ravintolaan. Vaikka puitteet eivät vastanneet Michelin-tähdistön pehmustettua trendilookkia – ruoka oli jälleen kerran erinomaista. Kasvissyöjä sai neljän juuston pastansa ja lihalliset tyypit maukasta grillivarrasta.
Pimeän tultua päädyimme tuhlaamaan ylimääräisiä pesoja käsityöläismarkkinoille. Jännien koruostosten lisäksi mukaan tarttuivat kullekin omat Matee-mukit. Mate on eteläamerikkalaisille rituaalimainen yrttitee, jota juodaan pitkin päivää sille vartavasten tehdyistä mukeista ja vastoin kaikkia sikainfluenssaohjeita jaetaan piirissä ystäville samaisesta kipoista.
You might also like
Leave A Reply