TAUPO, UUSI-SEELANTI. Koska elämä on seikkailu, pitää olla reissussa aina vähän hulluutta mukana. Niinpä me tänään lennettiin, muttei laskeuduttu – vaan hypättiin, 15 000 jalasta eli noin neljästä kilsasta.
Piti lähteä valloittamaan Tongariron upeita vuoristoreittejä. Haave, jota olimme kasvattaneet pitkin edellsitä vuotta kotosalla. Kaikki ei aina reissussa kuitenkaan suju odotetulla tavalla. Tuuli yltyi päivä päivältä, emmekä olosuhteista riippuen koskaan päässeet vuorelle asti. Jotain hullua piti tehdä vastineeksi, joten viimeisellä hetkellä sinkouduimme paljon korkeammalle hyppäämään lentokoneesta. Sinnekin juuri ennen kuin tuuli vei tämänkin huvin tauolle.
Ei ehkä ihan eka juttu, johon äidit ja isät ovat meitä reissuillamme kannustaneet, mut ehjinä ollaan. Jos uskaltautuu toiselle puolelle maailmaa, ei sitä viitsi nyt ihan silmän korkeudelta katsoa. Maailma näyttää ihan toisenlaiselta ylhäältä, joten suuri suositus niille, joita ei ”pikku pudotus” haittaa.
Katso videolta kuinka urpo ja turpo hyppää löysät housuissa. Upea kokemus!
You might also like
Comment
Aila-äiti kirjoittaa: Kamalaa!!! Luulin, että se oli vitsi kun kerroitte suunnitelmastanne. En pysty toista kertaa katsomaan. Isäkin kurkki vain kaukaa selän takaa, eikä luvannut toista kertaa katsoa. Saankohan yöllä unta?
[…] laskeutuneet köydellä yli kanjonin Montenegrossa, hypänneet lentokoneesta Uudessa-Seelannissa, uineet manaattien seassa Belizessä, juoneet whisky on rocks Argentinan Perito […]