KRAKOVA, PUOLA. Ei ole pöllömpää osua kaupunkiin kesken paikallisen tapahtuman. Sen osoittivat jo meille Nizzan jazzit ja Erikah Badu, Mexico Cityn torinkokoinen MM-kisakatsomo ja Singaporen kansallispäivän paraati. Krakovassa meitä tervehti sekä filmifestivaalit että sunnuntain pyhimyskulkue.
Istahdettuamme ihailemaan yhtä Euroopan suurimmista treista, Rynek Głównya, ilmoille kajahti yhtäkkiä hyytävä lapsikuoron ulina.
Koska Krakovassa on paljon ihmeteltävää, emme tietenkään hakeutuneet leffateatterin tai kirkon pimeyteen vaan koimme tunnelman kadulta käsin.
Ai miten?
No sattumalta tietenkin, kuten kaikki muutkin parhaat reissukokemukset.
Pyhimyskulkue kymmenpäisine nunnineen, pitsipukuisine pappeineen, painavia Jeesus-potretteja kantavine munkkeineen ja kansallispukutäteineen bongattiin vahingossa tallustellessamme kohti puutarhakuppiloistaan ja artesaanien pikkukaupoista tunnettua juutalaisghettoa Kazimierziä. Kilometrin pituinen värikäs kulkue halkoi perinteikästä kaupunginosaa yhtä virttä hoilaten. Univormukavalkaadista pisti silmään erityisesti purppuranvärisiin kaapuihin ja valkeaan puuvillapitsiin sonnustautuneet, ruoka-aikaan kotona olleet piispat laptop-kasseineen sekä seassa toista biisiä sahannut tanssiva jousikvartetto.
Puolaa emme ymmärrä, emmekä aivan kulkueen merkitystäkään. Mitä lie virttäkään veisanneet. Mutta voimakkaasti se pysäytti myös ulkomaalaisen reppureissaajan.
Hömpsyistä on lyhyt matka oopperaesitykseen
Sykähdyttäviin elokuvakohtauksiin sukelsimme sen sjaan ihan tavallisten iltapäivähömpsyjen lomassa. Istahdettuamme terassille ihailemaan yhtä Euroopan suurimpaa toria, Rynek Głównya ja aukiota ympäröiviä kivitaloja, ilmoille kajahti yhtäkkiä hyytävä lapsikuoron ulina.
Vähän ajan päästä se muuttui rytmikkääksi viulukonsertoksi, sitten fransiskaanimunkkikuoron sielukkaaksi hyminäksi, iloittelevaksi huiluduetoksi, patarummun pysäyttäväksi jylinäksi, keski-aikaiseksi markkinamusiikiksi, metsästystorven törähdyksiksi ja lopulta hienostelevaksi ooppera-aariaksi.
Esityksestä vastasi satapäinen oopperakuoro ja mahtipontinen sinfoniaorkesteri jättimäisellä lavalla torin toisella puolen. Musiikit valtavaan ulkoilmakonserttiin oli valikoitu elokuvakohtauksista, joten tunnelma vaihteli rytmikkäästä pukudraamasta kauhuun, huumoriin ja viihteeseen sekä historiaan.
Melkein näki Downtown Abbeyn Mary Crawleyn kurkkivan kartanon ikkunasta, Mozartin kiirehtivän nuottikasa kainalossa sembalo-oppilailleen ja kuuli Clarice Starlingin epävarmat askeleet lähestyessä Hannibal Lecterin selliä.
Krakova viikonloppureissukohteena
Krakova on hieno kaupunki, joka sopii loistavasti viikonloppumatkailuun: Ensinnäkin kaupunki kärsi huomattavan vähän Toisen Maailman Sodassa pommituksista. Paljon kaunista seisoo yhä vanhoilla paikoillaan.
Kaupunki on osannut hienosäätää myös kulttuurisen kontekstinsa nykyaikaan. Kaduilla ei pompi aggressivisia matkailunedistäjiä keskiaikaisissa vermeissä ja matkamuistomyymälöitä saa oikein hakea. Vanha on luottavaisesti uskallettu pitää vanhana, uusi uutena ja loput jotain siltä väliltä.
Kaupunki on kypsynyt moderniin maailmanmenoon tyylikkäästi. Keskustassa on turvallista ja leppoisaa. Koko kaupunki on täynnä toinen toistaan ihanampia kahviloita ja ravintoloita.
Joka paikkaan voi oikeastaan kävellä ja pitää kävellä, jotta kulttuurisesti merkittävä kauneus ja kosketeltavissa oleva kaupungin huuma ei liu’u ohi.
Krakova on osannut hienosäätää myös kulttuurisen kontekstinsa nykyaikaan.
You might also like
Leave A Reply