Sri Lanka - Leppoisa Unawatuna

UNAWATUNA, SRI LANKA. Turkoosi meri välkkyy palmujen katveesta läntisellä rannikkotiellä koko matkan Sri Lankan eteläkärjestä seuraavaan kohteeseemme Unawatunaan. Ohitamme koko liudan pitkillä kuohuilla ratsastavia surffareita, muhkeita tonnikaloja täynnä olevia kauppakatoksia, rantahiekkaa hitaasti mittailevia reppureissaajia ja värikkäitä vihanneskojuja.

Valkohiekkainen Tangalle, vilkas Matara, pikkuruinen Mirissa ja luvattujen aaltojen Weligama lipuvat ohi. Vaikka liikkeellä on satoja kirkasvärisiä tuktukeja, jotka pujottelevat paikallisbussien ja henkilöautojen väleissä ripeällä tahdilla, liikenne on moneen muuhun Aasian maahan verrattuna sujuvaa, ja jopa siedettävää. Näemme reissun ainoat liikennevalot Mataran keskustassa. Tie on hyvässä kunnossa ja kolme päivää kuoppaisista pikkuteistä rasittuneet niskat saavan hetken levon.

Rantareitti antaa kuvaa tulevasta. Unawatuna on toki reissaajien kansoittama hengailu- ja aktiviteettimesta, josta löytyy vielä paikallisten arkea kuin matkailijoille tärkeitä palveluitakin.

Kaikkein kiehtovinta on kuitenkin pienen rantakylän leppoisuus.

Lieneekö syy sitten kaukaisen sijainnin (joo, niin kummalliselta kuulostaakin, tämä on joillekin liian kaukana pääkaupungista Colombosta ja lentokentästä, vaikka välissä on suuria ja puoliautio mottoritie, jonka avulla lentokentälle on vain parin tunnin matka) tai maan tuntemattomuuden, mistään massaturismista ei Sri Lankan pienemmillä rannoilla voida vieläkään puhua. Itärannikolla seisoo paratiisirantoja jopa autiona.

Isot resortit ja turistilaumat eivät ole vielä täyttäneet rantoja Gallesta etelään. Muutosta on tiedossa, kun moottoritie alkaa vetää väkeä. Jos kaipaa hiljaisuutta, kannattaa vetäytyä rantaa pitkin yhä etelämmäs tai jopa itärannikolle – tai vuoriston viileyteen.

Rannoille ei ole kerääntynyt roskaa, ei edes meren tuomaa ruohoa, vaan aaltojen huuhde jättää jälkeensä hienojakoisen, auringon kanssa kilpaa hohtavan puhtaan hiekan. Lisäksi ravintolat haravoivat oman edustansa kahdesti päivässä.

Rantaa myöten maantielle kiemurteleva pääkatu on täynnä herttaisia puutarhasyömälöitä, teehuoneita ja jalokivikauppoja. Jos haaveilet rubiineista tai safiireista, täältä ne kannattaa hankkia. Mistään säihkyvästä glamourista ei ole kuitenkaan tätä paikkaa rakennettu. Pastelliväriset talot saavat viehättävyytensä juuri halkeilevasta maalista, repsottavista ränneistä, villiintyneestä puutarhastaan sekä verannalta iloisesti kuikuilevista paikallisista.

Laguuninmallinen ranta päättyy sademetsäiselle kukkulalle, jossa kylää suojelee pieni buddhalaispagoda. Gallen historiallinen linnake on kivenheiton päässä. Temppelin viereltä lähtee polku, joka vie kahden kilometrin päähän hiljaiselle viidakkorannalle. Siellä päivystää toinen, edellistä jättimäisempi rauhan pagoda.

Täydellinen paikka upottaa varpaat hiekkaan, siemailla kylmää juomaa ja tuijottaa lempeässä lomakoomassa horisonttiin.

Unawatuna keikistelee sinisen taivaan alla rauhallisesti nukkuen, mutta silti eläväisenä. Helppo rauhoittua, unohtaa loska ja räntä. Oikeastaan kadottaa ihan mikä tahansa ajatus. Vaikka ajantaju.

Aallot lyövät rantaan, lämpö nousee. Sademetsän tumma humina täyttää jäljelle jäävän tilan. Mieli on tyhjä ja samalla niin täynnä paratiisituntemuksia. Murheet ja arki pyyhkiytyvät mielestä. Jäljelle jää vain taivaita tavoitteleva, yksinkertaisen loistava fiilis.