MANUEL ANTONIO, COSTA RICA. Costa Rican vehreänä kumpuilevat solat vuorten sylissä kätkevät aarteen. Lehvien alla asuu sekalainen kokoelma ihmeellisiä eläinkunnan asukkeja.
Viidakossa ilkeintä ovat rehevöityneellä polulla olkapäitä ja sääriä nuolevat lehdet.
Kun reilut kolme kuukautta sitten ihmettelimme ötökätöntä Uutta-Seelantia, on nyt kääntynyt kummastelu toiselle taajuudelle. Costa Ricassa pelkästään majapaikkamme puutarhassa on kymmeniä eläimiä ihasteltavaksi. Luonnonpuistossa muutama tusina lisää. Tänään suuntaamme Tyynenmeren rannalle ulottuvaan Manuel Antonion kansallispuistoon.
Viidakossa ilkeintä ovat rehevöityneellä polulla olkapäitä ja sääriä nuolevat lehdet. Kasvien antamat hellyyden vielä kestäisimme, mutta lehtien ja poimujen välissä olevia yllätyksiä emme.
Manuel Antonio on sankkaa sademetsää, josta ei edes hurjin ääliö pysty poikkeamaan polulta. Eikä toisaalta tarvikaan, sillä kaikki löytyy tien varrelta. Jonka ovat muuten rakentaneet niin, etteivät lehdet nuole, eivätkä maailman myrkyllisimmät koppakuoriaiset muuta ihollesi, mutta silti kaikki on aivan kosketusetäisyydellä.
Kykenemme siis etenemään, vaikka kyllähän se jättiläislehvästössä aina jänskättää.
Ja mitä kaikkea ihanaa jokapäiväisestä viidakon arjesta saamme muistilokeroihimme napattuakaan. Valkoista hiekkaa ja linnunmaidon lämpöistä merta. Vihreää vihreää vihreää. Viidakon synkkyyttä ja luonnon mieletöntä moninaisuutta.
Manuel Antonio on sankkaa sademetsää, josta ei edes hurjin ääliö pysty poikkeamaan polulta.
Oksalle nukahtanut mölyapina, eväitä varastelevat viidakon pesukarhut.
Sikeästi nokosille lehdelle jämähtänyt valkoinen sammakko, pikkuruinen kukasta toiseen pyyhältävä, tummansinihehkuinen kolibri. Oksalle nukahtanut mölyapina, eväitä varastelevat viidakon pesukarhut.
Rantahietikossa nautiskelevat liskohirmut, lehvissä roikkuvat kapusiinit (Friendien Rossin apina), orava-apinat (herra Tossavainen), kirjavat perhoset ja iso liuta toinen toistaan kauniimpia hämähäkkejä, joiden kanssa kosketuksiin kukaan ei haluaisi joutua. Lisäksi tänään surffaajamme näki rauskun hyppäävän vedessä.
What a paradise!
Oletko käynyt Manuel Antonion kansallispuistossa? Kerro, millaisia kokemuksia sinulta jäi tuosta upeasta paikasta päällimäisenä mieleen.
You might also like
4 Comments
On kyllä melkoisen monipuolinen paikka tuo Costa Rica! Melkein voin kuvitella itseni tuonne kirjoituksen perusteella. 🙂
No huh! En tiedä, miten pystyisin tuolla kulkemaan ja olemaan ”kirkumatta” valkoisen sammakon kohdatessani. On kerrasaan varmaan ollut upea paikka. Niin moninainen luontoelämys! Tuosta tulee mieleen, kun meidät laitettiin paljain varpain Thaimaan Similaneilla menemään viidakkoon katselemaan maarapuja. Hiukan pohdittiin kulkiessamme, että onko järkeä mennä metsän keskelle ja mitä kaikkea lehtien alla onkaan! Onneksi teillä on ollut kengät?!
Manuel Antonio on NIIN ihana! Me käytiin siellä muutamaankin otteeseen Costa Ricassa asumisen aikana, kun se oli niin mieletön. Siellä myös nähtiin yökerhon terassilta käsin laiskiainen kulkemassa puhelinlankaa pitkin ihan muutaman metrin etäisyydeltä. Joku kerta me otettiin ihan opas kuljettamaan meitä, että bongattiin varmuudella mahdollisimman paljon eläimiä.
Nyt tuosta on jo aikaa 12 vuotta, mutta silti sieltä on kyllä huikeita muistoja.
Kuulostaa mielenkiintoiselta! Ja vähän pelottavaltakin, kaupunkilaisena olen varmaan liian vieroittunut luonnosta. 😀 Myrkylliset koppakuoriaiset? En siis turhaan pelkää ötököitä!