MONTEZUMA, COSTA RICA. Olemme palanneet Costa Rican rannikolle mielettömän kivan Nicaraguan piipahduksemme jälkeen. Nicoyan niemimaalla maan länsirannikolla, yhden korttelin hippikylässä Montezumassa ensisijainen tavoitteemme on surffaus ja rannalla lokoilu.
Nicoyassa kohtaamme yhden etovimmista hajuista ikinä.
Paras valkohiekkainen ranta löytyy parin kilsan päästä. Virallista tietä sinne ei vie, vaan ainoa kulku rannalle on tepastelemalla läpi muiden kauniiden rantojen ja kallioiden. Onnekas näkee matkalla rapuja, apinoita ja liskoja, kastaa varpaansa linnunmaidon lämpöiseen turkoosiin veteen ja kerää hiekasta kiekuraisia simpukoita.
Yksikään erite tai kemikaali ei yllä samalle ällöttävyyden tasolle kuin eltaantunut, hajoamisreaktionsa aloittanut kala.
Tässä kohtaa luonto ottaa oikeuden itselleen muokata reissaajien matkaohjelmaa. Kokeilemme kävelyä rannalle kahdesti. Näemme rapuja, lintuja ja muutaman veikeän iguaanan. Lisäksi pallosilmäisiä violetteja kaloja rantavedessä. Veivinsä heittäneenä ja leppoisassa mätänemisvaiheessa.
Haju on sietämätön. Toinen reissaaja kakoo. Huonohajuaistinenkin myöntää, että kamala katku. Pakko päästä silti perille. Sen takia tänne tulimme. Ratkaisuksi toinen peittää kasvonsa aurinkorasvaiseen rantahuiviin ja reissureiskat siirtyvät palmujen alle kävelemään. Hajurako ei riitä – tietenkään.
Yksikään erite tai kemikaali ei yllä samalle ällöttävyyden tasolle kuin eltaantunut, hajoamisreaktionsa aloittanut kala. Rantaan lentää korppikotkia riuhtomaan syötävää viimeisen myyntipäivänsä aikoja sitten menettäneestä fisun haahkoista. Ällötykset eivät kelpaa edes niille. Paratiisifiilis on kaukana.
Olemme kohdanneet yhden etovimmista hajuista ikinä. Huivin tuoksu ei riitä, joten käännymme takaisin ennen kuin lounaan quesadillat hypähtävät kurkun kautta ulos.
Sama toistuu siis kahdesti, kunnes saamme kuulla syyn: Punainen vuorovesi, eli Red Tide. Yhdenlainen sinilevää muistuttava mikrobikasvusto, joka aika ajoin pilaa meriveden ympäri maailmaa ja värjää sen punaiseksi – ja itse asiassa joskus muillakin väreillä. Vähän niin kuin sinilevä, mutta pahempi. Uida tuossa vedessä voi, kunhan ei hörppää vettä, sukella ja sietää siitä tulevan kutinan ihollaan. Hengittäminenkin veden äärella aiheuttaa herkimmille oireita, eikä sen antimia tule syödä edes leväkukinnon jälkeen vähään aikaan.
Viime vuonna punaista kautta ei ollut ollenkaan. Alkuvuodesta se kesti kolme kuukautta putkeen romahduttaen lukuisia paikallisia matkailuyrityksiä. Nyt se on täällä taas. Eli rantakylän rannalla oleskelu, surffaus, auringonlaskun ihailu tai rantabaarissa hengailu on poissa laskuista. Yhden korttelin kylässä, jossa päivän päätekemiseksi moni laskee varpaiden välissä valuvan hiekan ja aalloissa keinumisen.
Suunnitelma Bee on keksittävä lennosta. Montezuman uneliaat päivät tarvitsevat täytettä. Vastaus on ratsastus, jonka suuntaamme kauemmas hajurannasta, itse asiassa upealle retkelle sademetsän syövereihin.
Alkuvuodesta ilmiö kesti kolme kuukautta putkeen romahduttaen lukuisia paikallisia matkailuyrityksiä.
Kirjan lukemista viidakkomajamme verannalla, päämäärätöntä laiskottelua riippukeinussa, lämpötilan lähestyessä neljääkymppiä pulahtamista altaaseen, lintujen ja apinoiden puuhastelun tarkkailua, jääkylmää mangosmoothieta,
spritzereitä, iltaukkosen ihailua, kynttiläillallisia viidakossa, leppoisa ratsastusreissu keskellä sademetsää sijaitsevalle vesiputoukselle ja muita määrittelemättömän kiireettömiä hetkiä yhden korttelin Montezumassa. Ei tarvita suunnitelma Aata, jos beekin on sielua ravitseva. Just bueno!
You might also like
Leave A Reply