PARIISI, RANSKA. Tavallisesti neljä tuntia myöhässä olevat lennot aiheuttavat turhautuneita ärräpäitä ja tuskastumista lentokentällä. Tällä kertaa SAS ilmoitti tekstiviestitse herrasväelle jo brunssiaikaan, ettei kentälle kannata turhaan kiirehtiä.
Edellisenä päivänä olimme ehtineet kiertää kaupungin parhaimmat ostoskadut ja retroimmat liikkeet. Maistoimme myös maailman parasta arkipäivä skumppaa 1,30 maksavaa Montparnassea, tuttavallisemmin Nassea.
Iskimme hampaamme myös paikalliseen falafel-pikaruokaan ja tutustuimme ystävämme ameliemaiseen ullakkoasuntoon, jonka kiehtovuus piili kattojen yllä sekä pienessä koristetakassa, söpöissä peiliovissa ja jouluvalojen ympäröimässä ranskalaisessa parvekkeessa, mutta myös sen eriskummallisessa huonejärjestyksessä. Joskus joku rikas pariisilaisporvari oli keksinyt yhdistää palvelijan asuntonsa kylppärin ja keittiön (!) samaan neljään neliöön. Tiskaus käy myös kylpyammeessa, jeu!
Tänään saimme lomalle jatkoaikaa, kun lentoyhtiömme organisaattorit päättivät päästä meidät kohti korkeuksia vasta neljä tuntia aikataulua myöhemmin. Pitkän aamiaisen tuttavapariskunnan kanssa (joka sattumalta oli varannut oman romanttisen viikonloppunsa samaksi ajankohdaksi) ja sen jälkeisen brunssin (kaksi aamiaista vasta saa sunnuntain käyntiin) jälkeen saimme samoilla uudelleen Montmartren, ihmetellä yhä kiinnostavaa Pompidouta, paistatella päivää Seinen rannalla, kierrellä kirjoja pursuavaa Shalespeare-kauppaa, kurkata Notre Damen menon ja fiilistellä sinisellä taivaalla tervehtivää kevätaurinkoa.
Ah, että tuli tarpeeseen! Kylttyrelliä ihastelua viimassa, rentoa samoilua kirpakassa kevätilmassa. Monipuolinen reissu kaikenkaikkiaan.
Nyt istumme ruuhkataksissa ja pidämme peukkuja, ehdimmekö ajoissa kentälle. Uutta jatkoaikaa nimittäin tuskin tulee. Ironista.
Leave A Reply