Malesia – Myrskyn magneetit Perhentianilla

PULAU PERHENTIAN BESAR, MALESIA. Ei ole seikkailua, ilman taivaallista tutinaa. Ei meillä ainakaan, sillä tuntuu siltä, että vedämme puoleemme joka reissulla vähintään yhden trooppisen myrskyn.

Kyseinen toimitus alkoi eilen illallisaikaan, kun lähes mustaksi itsensä päästänyt horisontti alkoi syöstä pilvien lomasta tulta.

Fiksut olisivat painuneet yöpuulle, mutta me juoksimme hakemaan kameroita ja palasimme ihailemaan taivaan valoshowta rannalle. Koska valaistusolosuhteet ja sorminäppäryytemme eivät olleet kuvaukselle suotuisat, mahtipontiset kuvat jäivät vain muistoihimme. Veimme kamerat rantamökkiimme ja palasimme Tuna Bay Resortin pikkuruiseen baariin ihastelemaan taivaan liekehdintää suoraan rantabaarista.

Yhtäkkiä läkähdyttävän lämmön halkoi viileä puuska. Myrsky lähestyi Perhentiania, jopa tätä pikkuruista Besarin saarta, jossa pidimme tukikohtaa viikon verran. Jee! Tässä vaiheessa hieman urpommatkin matkaajat palaisivat mökkeihinsä, mutta me halusimme kokea myrskyn puoliavonaisessa baarikatoksessa. Missä muuallakaan.

Esteri raotti antaumuksella takapuoltaan, tyhjensi monta kuumaa päivää ja yötä keräämiään vesivarastoja. Ropisi. Rämisi. Kuin viimeistä päivää. Katoksen peltilevyjen saumoista alkoi ropsia vettä baarin kuistille. Siistiä.

Vesi oli pelästyttänyt terassin reunalla saalistaneet lepakot, tuuli hurjistuttanut meren ja isot pisarat vaientaneet viidakon. Hetken oli vain järisyttävää ropinaa ja rytinää. Salamaa ja pauketta. Kuherruskuukauttaan viettävät seikkailijat painautuivat kiinni toisiinsa ja vaipuivat elämykselliseen luonnonnäytelmään.

Sade taukosi vasta yöllä. Hetkenä jolloin meidän seikkailijamme olivat jo painuneet yöpuulle. Aamulla myrskytuttavasta ei muistuttanut kuin harmaata usvaa hönkivä viidakko ja hetken nihkeänä tervehtivä rantahiekka.

So long, tervemenoa myrsky. Seuraavalla reissulla taas nähdään!