MYRTOS, KREIKKA. Riipaisevan rakastettava retriitti keskellä Välimeren kesäpäiviä ilman huolen häivää. Paikassa, jossa pääskytkin talvehtivat. Hiljainen kyläraitti sinisine ikkunanpielineen massaturismin ulkopuolella. Ei kuulosta 27 miljoonan vuosittaisen matkailijan Kreetalta kesäaikaan, mutta sitä se on! Ainakin silloin, jos löydät itsesi saaren etelärannalla sijaitsevasta Myrtoksesta.
Kreeta tarjoaa omatoimimatkailijlle parastaan, kun ottaa alleen vuokra-auton tai uskaltautuu paikallisbussien vietäväksi. Vuorilla ja oliiviipuulehdoissa riittää ihmeteltävää trekkaajille, kukkuloiden kiemurtelevilla teillä sunnuntaiajelijoille. Biitsit vaihtelevat valkohiekkaisista laguuneista meren huuhtomiin kivikkoisiin lahden poukamiin. Historiallisia nähtävyyksiä, vilkkaita kaupunkeja ja viehättäviä vuoristokyliä saari pullollaan.
Oma lukunsa on Kreetan etelärannikolla sijaitseva Myrtos, jonne mekin tupsahdimme vähän sattumalta. Etsimme hiljaista kylää massaturismin ulkopuolelta, josta löytyisi kivasti rantaa, ihastuttavia pikkutavernoja ja joku varsin ihastuttava majapaikka isolla terassilla. Speksit verkkoon – ja voilá!
Kreeta tarjoaa omatoimimatkailijlle parastaan, kun ottaa alleen vuokra-auton tai uskaltautuu paikallisbussien vietäväksi.
Kuulet aallot ja naapurin kissan. Ilmassa leijuu köynnöksinä seinän viertä kypsyvät tomaatit. Auringon hennosti haalistamia sinisiä ovia kehystävät valtoimenaan ryöppyävät pinkit ihmeköynnökset. Ierapetrasta vain kivenheiton päässä sijaitsevassa Myrtoksessa on uniikki tunnelmansa ja jopa muuten ihan oma, muuta saarta lämpimämpi mikroilmastonsa. Myrtoksen lämmössä voi makoilla pitkälle syksyyn. Hellelukemista kun nautitaan vielä loka-marraskuun vaihteessa, eikä talvellakaan lämpötila putoa alle 12 asteen.
Myrtoksen kerrotaan olevan paikka, johon saaren ensimmäiset asukkaat rantautuivat aikoinaan meren takaa Egyptistä ja Lähi-Idästä. Se on yksi harvoista paikoista Välimerellä, jossa pääskyt viettävät talviaan. Nykyään paikassa viihtyy ympäri vuoden talvehtivien lintusten lisäksi myös 500 paikallista – ja väliaikaisesti tietenkin myös ne pientä ja kaunista etsivät matkaajat, jotka viehättävään kylään löytävät tiensä.
Myrtos on Kreetan piilotettu paratiisi. Se on muita Kreetan tunnettuja kohteita pienempi ja intensiivisempi. Kylä jää lokaationa monelle unohduksiin muiden saarelta löytyvien huikeiden rantojen, nähtävyyksien ja maisemien vuoksi. Timanttisen kalastajakylän onni, sillä näin Myrtos pysyy pienenä, sööttinä ja hurmaavana vuodesta toiseen.
Myrtoksen lämmössä voi makoilla pitkälle syksyyn. Hellelukemista kun nautitaan vielä loka-marraskuun vaihteessa
Mitä Myrtoksessa sitten tehdään?
No ei mitään. Ei yhtikäs mitään. Ei tällaisissa paikoissa kuulu tehdä muuta kuin siemailla raikasta meri-ilmaa, siemailla pari päivittäistä ouzoa ja vaellella pitkin kapeita kujia. Vuoret ovat trekkaajille, hiekkarannat auringonpalvojille. suurten keskusten klubibulevardit pikkutuntien kukkujille ja Knossokset historian humua havitteleville nautiskelijoille. Myrtos on rauhoittujille ja pienen kalastajakylän henkevää huokua janoaville.
Toki kylästä löytyy nätti vanha kirkko ja sinisten ovien kehystämät kujat ovat omiaan päämäärättömälle päivävaellukselle. Karttaa et kuitenkaan tarvitse, sillä täällä et voi mennä hukkaan. Päiväretki vuoristokyliin Pefkokseen ja Simiin onnistuu komeiden vuoristomaisemien reittiä. Muutoin voi vain olla ja heittäytyä rauhan runoilemaan fiilikseen.
Myrtos on omiaan pysähtymiselle ja nautinnolle. Tämä on paikka, jossa istahdetaan kreikkalaiselle kahvikupposelle ja kuunnellaan Välimerta maileja matkannutta saharan tuulta.
Kymmenkunta ravintolaa, pari ruokakauppaa, pari leipomoa, pieni rantabulevardi ja kylä eteen levittäytyvät ranta takaavat leppoisat päivät. Ei pankkiautomaatteja, ei edes pientä apteekkia, vain muutama pikkuinen putiikki.
Siniset ovet, raidalliset maatiaiskissat ja levollisesti rantakivikkoa liplattavat aallot. Piskuisen kylän edessä aukeaa suuri aava, jonka takana tervehtii jossain kaukana Afrikka.
Päiväohjelmana voi piipahtaa muutaman kilometrin päässä Tertsan kivikkoisella rannalla tai vuoristossa.
Tämä on paikka, jossa istahdetaan kreikkalaiselle kahvikupposelle ja kuunnellaan Välimerta maileja matkannutta saharan tuulta.
Myrtokseen pääsee autolla tai kahden tunnin välein Ierapetrasta lähtevällä paikallisbussilla. Vuokra-auton ottajille suosittelemme ehdottomasti Myrtokseen ajamista vuoriston yli Marthan kautta, mutta varaa matkalle aikaa. Tie on toki loistavassa kunnossa, mutta silmiähivelevät maisemat vaativat matkatessa usean pysähdyksen hengästyttävän hienon maiseman vuoksi. Kuvien majapaikkaa kelpaa muuten suositella: Big Blue Apartments
5 Comments
Valkoiset seinät ja siniset ovet – aina niin kivan näköinen yhdistelmä!
Autoreissuilta on jäänyt monesti mieleen se, että pahimmillaan siihen söpön näköiseen kaupunkiin/kylään ei sitten oikeastaan lopulta pääsekään kun parkkipaikkoja ei vaan missään ole! Ehkä tänne kuitenkin vielä mahtuisi, vaikka päivävisiitille.
Kreetan osalta Spinalonga on vielä listoillamme – ja eiköhän sinne, siis rannalle, josta veneet lähtevät – se auto tarvittaisi ja silloin päätyisi luultavasti kiertämään muutenkin vähän saarta autolla.
Parkkipaikkaongelmaa ei Myrtoksessa ollut (mikä näkynee kuvista terassimme takana olevasta tyhjästä tienvieruksesta). Myrtokseen tullaan ajan kanssa, eikä päivävisiittiliikennettä ole kovinkaan paljon. Jos Myrtos miellyttää päiväretkimielessä, suosittelemme ottamaan ainakin toiseksi kulkureitiksi vuoristoväylän. Upeat maisemat!
En tiedä miksi olen pitänyt Kreetaa aina vähän sellaisena ei-niin-kiinnostavana matkakohteena. Täytyy kuitenkin vaihtaa mielipidettä lennosta, sillä nämä upeat kuvat ja Myrtoksen kuvailu kyllä vakuuttivat meikäläisen 🙂 Kuulostaa ihanan rentouttavalta ja rauhoittavalta paikalta!
Ai että, kyllä tuolla kelpaisi kaikessa rauhassa latailla akkuja ja nauttia autenttisesta tunnelmasta! 🙂 Todella kauniita kuvia, joista tunnelma välittyy hyvin <3 Itse en ole Kreetalla koskaan käynyt, mutta ehkä sekin löytää vielä tiensä mun matkahaavelistaan tämän postauksen myötä!
Onpas viehättävän näköinen kylä. Kreetalla olen käynyt, mutta lomailimme silloin saaren pohjoisosassa ja tämä autenttinen etelä jäi näkemättä. Mihin aikaan vuodesta olitte tuolla?