Nämä ovat 9 rakkainta reissuhetkeämme – mutta miksi?

Rakkaimmat reissumuistot ovat niitä, joiden avulla tulevat varattua ne seuraavat jännittävimmät seikkailut. Jotkut mielettömät maisemat jäävät verkkokalvoille hetkeksi, toiset syöpyvät mielen sopukoihin vuosiksi. Näissä paikoissa on ollut hyvä olla eri syistä. Nyt kerromme miksi.

Kosinta Kolumbian Cartagenan katoilla

Päätimme mennä naimisiin neljän yhteisen vuoden jälkeen. Oikeasti olimme aina olleet sitä mieltä, että naimisiinmenoon ei tarvita kihloja – ja siksipä ilmoitimme kutsutuille läheisille suunnitelluista häistämme Italiassa seuraavana kesänä ihan ilman sen kummempia kihlarituaaleja. Kutsut lähtivät ja niihin reagoitiin tietenkin ilahtuneesti. Kuulemma vieraatkin oliva jo aikaa sitten arvanneet, ettemme vihille Suomessa olisi astuneetkaan.

Hääkutsut lähetettyämme ja häiden speksit lukkoon lyötyämme matkustimme alkuvuonna 2011 Kolumbiaan viettämään viimeistä susiparilomaamme idylliseen siirtomaakaupunkiin Cartagenaan. Vanha kaupunki on tunnettu kutkuttavan rehevistä ja tunnelmallisista sisäpihoistaan. Niistä parhaimmilta nousi kattojen ylle ihania, vilvoittavia terasseja. näin oli myös meidän ihanassa majatalossamme. Juuri tuossa kuvassa näkyvässä poreammeessa Lasse sitten yllätti tulevan morsiamenkin kosimalla keskellä kauneinta helmikuista hellepäivää.

Lue lisää: Cartagenan kaduilla ja pihoilla

Matkustimme 2011 Kolumbiaan viettämään viimeistä susiparilomaamme idylliseen siirtomaakaupunkiin Cartagenaan.

Cinque Terren salviapuutarha ja sisäpiknik

Ennen häitämme päätimme paeta kahdestaan pieneen piilopirttiin Italian Cinque Terren Manarolaan. Ja kaikkihan sen tietää, etteivät ne noilla leveysasteilla mitään sysipimeitä pirttejä ole.Oikeasti kyseessä oli yksinkertainen yhden huoneen ja pienen keittiön pengerhuvila yhdessä maailman upeimmassa merenrantakylässä.

Puutarhassa tuoksui salvia ja lasissa poreili hyvin kylmennyt frizzante, kun valmistauduimme suureen päivään viikon pituisella romanttisella prehoneymoonilla. Aurinkoisella säällä vaelsimme viinirinteillä ja viereisissä Cinque Terren viehättävissä kylissä. Kun satoi, katoimme piknikin sisälle, avasimme suuret ikkunaovet ja ihailimme maisemaa suoraan makuuhuoneen sängyiltä suunnitellen tulevaa elämänpituista yhteistä seikkailuamme ja kuukauden päästä starttaavaa Aasian kiertuettamme.

Lue lisää: Cinque Terre on Italian karkki maailmalle

Puutarhassa tuoksui salvia ja lasissa poreili hyvin kylmennyt frizzante

Balin salamatkustaja

Kolmannella Balin reissullamme olimme juuri saaneet tietää, että reissussa oli tällä kertaa mukana salamatkustaja. Jännitimme, miten asian salailu onnistuisi enää loman jälkeen, sillä uusi tyyppi näytti vaativan tavallista suuremman yksiön jo alkutaipaleestaan lähtien. Vaikka oltiin vasta toisella kuulla, yksikään kesävaate ei tällä reissulla enää peittänyt Even mekon alla kasvavaa seikkailijan studiota.

Pian kohdattava elämänmuutos sai meidät mietteliäiksi ja toiveikkaiksi. Olimme ajatelleet, että yksi uusi tyyppi reissuporukkaan mahtuu vallan mainiosti. Mutta tulee, jos on tullakseen. Jos ei tule, sitten jatkamme kaksistaan. Aikaa kului, eikä mitään tapahtunut, kunnes eräänä päivänä tajusimme olevamme matkalla kohti uutta elämäntilannetta.

Balin tutut, rauhoittavat riisipellot, aallot, auringonlaskut ja jopa moporuuhkat olivat kahdestaan 10 vuotta seikkailleille sielukkain ympäristö suodatella uudenrouheaa ja jännittävää tulevaisuuttamme.

Lue lisää: Balilla riisipeltoterapiassa

Balin tutut maisemat olivat kahdestaan 10 vuotta seikkailleille sielukkain ympäristö suodatella uutta jännittävää tulevaisuuttamme.

Uuden-Seelannin koskematon lumo

Tunsimme mahanpohjassa asti jo aivan ensihetkistämme Uudessa-Seelannissa, että paikassa täytyy olla paljon erityislaatuista: Luonnon ihmeet ja koskemattomuus hyppäsivät eteemme heti, sattumalta ja lujaa.

Road trippimme ensimmäisenä ajopäivänä pysähdyimme paikkaan, josta avautui kahden vuoren väliin jäävä kaunis niittymaisema. Luonto oli siinä ja ihan kaksistaan meille tarjoiltuna. Jos olisi huutanut, sitä ei olisi kukaan kuullut. Huutaa ei kuitenkaan tehnyt mieli, koska niityllä asui syvä, seesteinen rauha.

Uuden-Seelannin saarilla asuu jotain uskomattoman hienoa, kiehtovaa ja syvästi mieltä avaavaa. Ainutlaatuisinta on kohdata luonto ihan kaksistaan, mutta harvoin ihan yhtä keskenämme saamme maailman kauneutta ihailla.

Lue lisää: Keskellä vuoria, keskellä kuuta, keskellä ei mitään

Luonto oli siinä ja ihan kaksistaan meille tarjoiltuna.

Aloita isosti: Ensimmäinen jäätikkövierailu

Vaikkemme olekaan luksusmatkailijoita, niin reppureissaajina olemme aina osanneet valita sangen suureellisia kohteita. Niinpä ihan ensimmäinen jäätikkövierailummekin tehtiin kauas ja kunnolla suunnatessamme ihan toiselle puolelle maailmaa Argentiinan Etelä-Patagoniaan valtavalle Perito Morenolle.

Jäätikkö on  noin 50 metriä korkea ja jatkuu syvälle vuorten väliin silmän kantamattomiin. Välillä siitä lohkeaa pitkiä palasia, jotka rysähtävät valtavalla voimalla veteen ja aiheuttavat suuren jyrähdyksen. Valtavan jäämassan juurella tunsi itsensä kovin pieneksi, mutta silti uskaltauduimme myös kävelemään sen päälle. Jäätikön syviin railoihin tuijotellessa tiesi, että tonne, jos luiskahtaisi, voisi tulla äitiä ikävä.

Lue lisää: Päivä jäässä, jään päällä ja jäätiköllä

Valtavan jäämassan juurella tunsi itsensä kovin pieneksi

Häät

Perinteiset suomalaiset häät eivät ole koskaan tuntuneet meidän jutulta, joten päätimme järjestää omannäköiset juhlat Italiassa Toscanan Tuulen avustuksella. Paikaksi valikoitui Firenze ja häkellyttävän romanttiset Fiesolen kukkulat, jonne saapui 50 lähintä ystävää ja perhettä. Meillä oli Italiassa kolme juhlapaikkaa ja yhdeksän ruokalajin menu. Juhlat kestivät aamusta iltaan, alkoivat muinaisesta palatsista kuuluisasta Palazzo Vecchiosta ja päättyivät railakkaan rennoiksi puutarhafestoiksi kaukana ja korkealla kukkuloilla.

Ihanaa italialaista överiyttä ja mitkä maisemat! Kyllä kukkuloilta avautuvilta romanttisilta näkymiltä rakastuneen tuoreen avioparin pussailla kelpasikin.

Fiesolen kukkuloilla kelpasi pussailla ja juhlia.

Kuva: Mirva Helenius

Kuva: Mirva Helenius

Turkoosin hulluuden nautinnollisin piste

Lähdimme Curaçaolle hetken mielijohteesta, emmekä siis juuri ehtineet muodostaa koko paikasta turkoosia merta syvempiä mielikuvia. Voi kuinka onnessamme olimmekaan huomatessamme, millaisia kaktusmetsiä, paratiisirantoja ja juoksentelevia liskoja piskuinen Karibianmeren saari meille tarjosi.

Kiertelimme saarta ristiin rastiin ja ihastuimme sen luontoon koko komeudessaan. Parhaimman kokemuksen antoi kuitenkin aivan yhtä sattumalta viime tipassa löydetty majapaikka Lagoonilla, jonka erityisin piirre oli 12 metriä merenpinnan yläpuolelle nousevaan jyrkänteen reunalle rakennettu upea puutarha porealtaineen. Juurikin tuossa altaassa pulikoimme, rauhotuimme ja nostimme jäähileiset maljat kilpikonnia ja delfiineitä vilisevälle turkoosille merelle suoraan allamme. Paratiisi, jonne on vielä joskus suunnattava takaisin!

Lue lisää: Curaçaon kiireetön kosketus

Majapaikka: Lagun Blou

Paratiisi, jonne on vielä joskus suunnattava takaisin!

Tikalin muinaisten sielujen äänet

Olemme haaveilleet vierailusta muinaisiin maya-temppeleihin varmaan siitä asti, kun kumpikin niistä ensi kertaa koulussa kuuli. Ja tietenkin me valitsimme ensimmäiseksi kohteeksemme jälleen yhden suurimmista, eli Guatemalan Tikalin muinaisen rauniokaupungin.

Tikal oli maya-kulttuurin keskeisimpiä paikkoja ja sijaitsee nykyisin keskellä viidakkoa. Tikaliin pääseminen vaatiikin vähän työtä. Me matkasimme paikalle Meksikosta Belizen kautta muutaman muun reppureissaajan kanssa minibussilla.

Mayojen kielessä tikal tarkoittaa äänien tai kielien paikkaa. Uskomattomin kokemus mystisten temppeleiden juurella olikin paikan akustiikassa. Rakennusten ja luonnon suhteet tekivät sellaisia temppuja äänelle ja sen kaiulle, että kykeni tuntemaan muinaisten henkien elävän paikassa yhä. Muureista kimpoili kuiskauksia, napusutuksia ja kajoa, jollaista emme ole koskaan kokeneet.

Oman säväyksensä valtavaan temppelialueeseen teki myös sen moninainen eläimistö. Tässä paikassa bongasimme ensimmäiset tukaanit lähietäisyydeltä luonnontilassaan, kuten myös tarantellan, sauvasirkan ja valtavat laumat nenäkarhuja!

Lue lisää: Tikalin mayatemppelit valloitettu!

Uskomattomin kokemus mystisten temppeleiden juurella olikin paikan akustiikassa.

Löytöretki Hyvinkäälle

Aina ei tarvi matkustaa tuhansia kilometrejä kokeakseen jotain ainutlaatuista. Käymme usein kesällä kotimme lähistöllä Helsingin Eiranrannassa katselemassa ohi hiljalleen lipuvia kuumailmapalloja. Vuosia sitten Eve hankki Lasselle samanlaisen lennon syntymäpäivälahjaksi.

Sää lentopäivänä oli kehno ja puuskainen, emmekä päässeet lähtemään lentoon toivotuilta naapurikulmiltamme Etelä-Helsingistä ja näkemään näin tuttuja huudeja ilmasta käsin. Etsimme pitkään turvallista lähtöpaikkaa. Pallo täytettiin lopulta Hyvinkään pienlentokentällä.

Kun pitkällisen odotuksen jälkeen pääsimme vihdoin ilmaan, tuuli loppui täysin. Jäimme seisomaan paikoillemme, ja ihailemaan auringonlaskua niille sijoilleen. Reitillisesti etenimme varmaan koko lennon aikana vain yhden kilometrin, mutta mieleenpainuvan kaunis kokemus se oli. Muistojen lisäksi saatiin eksoottisia kuvia kuin kutkuttavimmiltakin löytöretkiajoilta.

Kun pitkällisen odotuksen jälkeen pääsimme vihdoin ilmaan, tuuli loppui täysin.