Argentiina – Paljon koettua, vähän opittuakin

BUENOS AIRES, ARGENTIINA. Älä koskaan (lue: KOSKAAN!) pakkaa rasvapurkkeja kenkien sisään ruumaan menevien matkatavaroiden joukkoon ilman suojaavaa muovipussia.

Kommervenkit siis jatkuivat heti eilisen blogikirjoituksen jälkeen pienella aurinkorasvaonnettomuudella. Huumaava ensimmäinen päivä  Hyvien Tuulten kaupungissa Buenos Airesissa päättyi siis upouusien vaelluskenkien hankaamiseen saippualla kuuman vesivirran alla.

Liekö univelkaa, pesutouhut saivat kuitenkin ennemmin tirskahtelevan sävyn kuin kiroilemaan, vaikka kyseinen tapahtuma tuli ilmi yön pikkutunteina. Juuri silloin, kun olimme kaatumaisillaan sänkyihimme. Edellinen kommervenkki, eli simahtanut kännykkä, on taakse jäänytta elämää, joten lähitulevaisuudessa saadaan tänne kuviakin. Lasse ei ole toki reissun ainoa koheltaja. Itse onnistuin astumaan tänään naulan päälle. Onneksi paksut varvassandaalit pelastivat.

Aamulla vaelsimme kohti legendaarista työväenaluetta Bocaa. Matkalla tuli moikattua Boca Junioreiden areenaa, kunnes saavuimme eriväristen talojen keskelle ihmettelemään paikallisia tangomarkkinoita. Näillä tangon huumaamilla kirjavilla, grillintuoksuisilla, rennon ihmisvirran täyttämillä kaduilla ei ole sitten mitaan tekemistä Seinäjoen kanssa.

Ja täällä oli mahdollisuus päästä samaan kuvaan itse Maradonan kanssa – tai ainakin hanen kaksoisolentonsa, joita laskin olleen muuten kolme yhdessä kadunkulmassa. Eiko yksi ole tarpeeksi?! Vai pitaisiko meidänkin Suomessa saada näkoisKimit tai näkoisMatit Kolmen Sepän patsaalle, jotta turistit saisivat hemaisevampia kuvia reissualbumeihinsa. Ehkä ei toimi meillä. Vaikka täällä hulmuavan takatukkansa kanssakaduilla pyörineet Maradona-kopiot saivat kaikki hyvälle tuulelle.

Iltapäivällä ahtauduimme bussiin (johon muuten säälittävinä pääsimme ilmaiseksi, koska kenenkään kukkarosta ei löytynyt lantin lanttia – ja seteleillähän täällä ei bussissa makseta) ja lähdimme kohti Recoletan kaupungiosaa. Kävimme turisteilemassa perinteiseen malliin ja ihastelemassa Evita Peronin hautaa. Evitan viimeinen sija oli kuuluisalla hautausmaalla, jonne maan merkittävimmät tyypit ja suvut ovat rakennuttaneet toinen toistaan komeampia linnoja suojelemaan pyhiä jäännöksiään. Ja hienojahan ne olikin!

Taitaa moni koditonkin asua täällä kymmeniä vuosia kalmanneita ruumiita vaatimattomammin. Tämä tuli todistetuksi samoiltuamme aamulla kaduilla lukuisten patjakasojen ohi. Parhaat päivänsä nähneissä, katosten alle ja kulkuväyliltä sivuun asetelluissa pehmikkeissä nukkui öisin ihmisiä, vaikka päivällä tuo vähäosainen elämä oli yhtä silmien ulottumattomissa kuin Korkeasaaren eläimet hellepäivänä.