CANGGU, BALI. ”Bali belly, denguekuume, malaria, joku paikallinen parasiittitulehdus,” lääkäri luettelee todennäköisiä taudinkuvia.
Nyt tämä alkaa tuntua kahden sairaan kuntoutusleiriltä.
Ensimmäisen potilas sairasti 1,5 viikkoa sitten. Lääkekuurin ansiosta perinteinen balilainen turistivatsatauti ei ole siis kyseessä, eikä oireetkaan täysin siihen viittaa. Dengueen ja malariaan kylläkin.
Pitkään reissanneella kaikenlainen ensiapu on aina repussa. Ani harvoin paikalliseen terveydenhuoltoon joudumme turvautumaan. Oikeastaan olemme yhdeksän viime vuoden, noin 45 reissun aikana joutuneet käymään aiemmin vain kahdesti lääkärillä – ja kummallista kyllä nekin saman reissun aikana. Ensin herran hammas päätti kuolla keskelle Borneon sademetsää. Viikkoa myöhemmin surffilaudan evä teki aallokossa tepposet samaiselle reissureiskalle. Tämän lisäksi toinen matkaajista sairasti sekä viime syksyn Etelä-Ranskan reissun että pääsiäisenä Maltalla. Kroppa ei taida tajuta, että kiintiömme tälle reissujen päällä sairastelulle alkaa olla kohtalaisen täynnä.
Paratiisiin piti tulla. Nyt tämä alkaa tuntua kahden sairaan kuntoutusleiriltä. Jokainen päivä menee enemmän tai vähemmän sängyssä toipuen. Voiko meillä oikeasti olla näin huono tuuri?
Kroppa ei taida tajuta, että kiintiömme tälle reissujen päällä sairastelulle alkaa olla kohtalaisen täynnä.
Tällä kertaa olemme olleet ansiokkaasti molemmat vuoron perään sairaina. Rouva Ubudissa, herra Seminyakissa, rouva Gileillä, herra Cangussa.
Tällä kertaa olemme olleet ansiokkaasti molemmat vuoron perään sairaina. Rouva Ubudissa, herra Seminyakissa, rouva Gileillä, herra Cangussa. Bakteereita ja infektioita. Terveydenhuollollista peruskauraa siis. Lisäksi epäonnisesti eteen on osunut kolme (!) homeista hotellihuonetta, jotka tekivät pahaa tuhoa (ainakin) seurueen astmaatikolle. Jos muu maailma tällä hetkellä jahtaa Pokemoneja, niin me toden totta olemme etsineet kännykällä raivoisasti paikallisia klinikoita joka ikisellä stopillamme.
Kaikesta on toivuttu antihistamiinein, antibioottikuureilla, levolla, kunnon nesteytyksellä ja reklamaatiolla. Sairastelun vuoksi on jäänyt vähemmälle surffaus, sukellus, pitkät trekit ja muu levoton riekkuminen. Sekä tietenkin blogin kirjoitus.
Mutta että dengue. Oikeasti?
Lääkärin mukaan denguekuumeeseen sairastuneiden määrä on kasvanut Balilla viime kuukausina. Nykyään kun tautia levittävät hyttyset viihtyvät seisovien likavesien ja lätäköiden lisäksi myös puhtaiden, juoksevien vesien vierellä. Niitä tropiikissa on kaikkialla: Täällä on neljän tähden hotelleissakin ulkosuihkut ja -käymälät. Puhumattakaan uima-altaista, suihkulähteistä ja puutarhojen muista vesiaiheista. Oikeastaan siis altistumme riskille koko ajan. Riskejä voi minimoida, mutta tosireissaaja tietää että riskit ovat aina olemassa. Vältyt niiltä vain jäämällä kotiin. Kaikilta et silloinkaan. Ja sehän ei meille käy.
Puolikuntoisena lomailu vaatii hidasta vaihdetta, pitkiä yöunia ja rauhallisia päiviä.
Tällä reissulla se on tarkoittanut pitkien patikointien vaihtamista skootterikyytiin, hajanaisten biitsipäivien korvaamista oleskelulla puolipalvelullisissa rantaloungeissa ja aallon metsästyksen sijaan toisten surffaajien taidokkaan vauhdin ihailua rannalta käsin.
Upeita hetkiä nämäkin, vaikka aktiivilomailijana hinku on ollakin aina menossa.
Mielessä asustelee kuitenkin pieni harmitus. Kuka nyt lomalla viitsisi sairastaa? Ei tämä kuitenkaan nyt kaikkea pilaa. Näitä maisemia, fiiliksiä ja makuelämyksiä eivät pöpöt varasta. Ehkä vähän haalistavat. Kyllä sitä palmuja, merta ja riisipeltoja ennemmin pienessä koomassa tuijottaa kuin kotona olohuoneen seinää.
Yksi allaspäivä päätämme ostaa lennot seuraavalle reissulle. Jospa lokakuussa olisimme terveempiä. Toiveajattelu, uudet unelmat, lepo, hitaan elämän nautinto ja nesteytys ovat parasta balsamia lomasairastelijoille.
Viiden tunnin päästä lääkäri soittaa. Verikokeen tulokset ovat valmiit: Ei malariaa, ei dengueta. Joku pahuksen virus, muttei kuitenkaan dengue.
Loma pelastettu. Kai.
You might also like
8 Comments
Mä olen sitä mieltä että kun vanhenee niin herkistyy kaikelle ja se on tosi rasittavaa. 😘
Voi ei, mikään ei ole ärsyttävämpää kuin sairastaa reissussa. Mutta ihanalta näyttää nuo kuvat.
Ärsyttävää nimenomaan. Onneksi fasiliteetit olivat muutoin kunnossa, niin pääsimme kuitenkin nauttimaan sairasteluista huolimatta – joskin hitaanlaisesti 🙂
Onneksi ei ollut mikään noista ikävimmistä sairauksista. Mutta täytyy sanoa, että sairastaminen reissussa ei ole kovinkaan mukavaa. Muistan kun joskus aikoja sitten miehelläni iski aina ennen lomaa jos mikäkin kummallinen tauti.
Säikähdyksellä selvittiin. Mekin olemme näitä lomanaloittajaissairasteluja kohdanneet – liekö stressiperäistä sitten. Onneksi ei ole jäänyt tavaksi – ehkä paremmalla suunnittelulla siitäkin selvitään 🙂
Lomalka sairastelu on tylsää, loma menee pilalle ja kotona on paras paikka sairastaa. Itse olin kanssa kesällä melkein koko loman kipeenä, mutta pakko oli vaan zempsta ja sitten tuli sairastettua kotona… Eniten ärsytti kun lomani oli muutenkin palkatonta! Kiva kuulla ettei teidän sairastelu ollut mitään vakavampaa!
Lomalla ei kyllä malta olla aloillaan vaikka lepo auttaisikin – sen verran odotuksia maisemanvaihdokselle kuitenkin kasautuu. Olipa huono tuuri etenkin tuon palkattoman johdosta!
Ou nou, lomalla on tylsää sairastella. Itse olen aika hyvin välttynyt sairastamiselta loman aikana. Kop kop, nyt täytyy koputtaa puuta 🙂 Usein se vatsapöpö on iskenyt kotiin palattua. Luulen, että siihen on syynä se, ettei loman viimeisinä päivinä ole enää niin tarkkana syömisten ja juomisten kanssa kun aiemmin.