PENINSULA VALDES, ARGENTIINA. Eilen tutustuimme pitkään listaan uusia kummallisia eläimiä. Nimiä ei suoraan pysty kääntämään, mutta vastaan tuli jos jonkinmoisia tyyppejä: kanin ja kengurun risteytykseltä muistuttava Mara-eläin, pesäkolostaan kurkisteleva vyötiainen, röhkivä merileijonakolonia, laiskana rannalla makoilevat hylkeet ja merinorsut, tien reunalla kuikuilevat fasaanit, kirkkaan keltaiset pikkugekot ja emunkaltainen juokseva, isoahterinen sukulainen. Vain tarantellat jäivät näkemattä – mikä ei sinällään ole suru.
Päivän kohokohta oli varmasti tutustuminen yli 200 000 yksilön pingviiniyhdyskuntaan, joiden seassa saimme kävellä. Ihmiset eivät kuulemma läsnäolollaan häiritse frakkipukuisten siipiveikkojen eloa mitenkään.
Ja ou jee, miltä tuntuu pistäytyä hetken mustavalkoisten, lentotaidottomien, mutta niin symbolisten lintujen arjessa. ehkäparas eläinkokemus ahkerille fotaajille ikinä!
Yhdyskunnan suojelualueella ne sitten odottivat hassun kävelytyylinsä kera. Ripaus marttiahtisaaren tallustelua, hyppysellinen hjallisharkimolaista määrätietoisuutta ja karihietalahtimainen koominen olemus. Siellä ne tallustelivat pitkin hiekkaista aroa, kunnes löysivät kukin oman pensaan, jonka keskelle mennä seisomaan.
Miettikää, miltä tuntuu kun tuhannet polvenkorkuiset vaappujat tuijottavat yhtä aikaa kukin omassa pensaassaan. Aivan mahtavaa!:) Siinä oli kameran muistikortti kovilla.
You might also like
Leave A Reply