PULAU PERHENTIAN BESAR, MALESIA. Mikä teki särön paratiisiin? No tietty käärme! Yhdistämättä kuherruskuukauttamme sen uskonnollisempiin säkeisiin tai vietävään pessimistisyyteen on todettava, että jokaiseen maanpäälliseen paratiisiin kuuluu varjopuolensa.
Pääsemättä myöskään kiinni todelliseen varjoon, eli terassimme alla asuvaan yli metriseen monitor-liskoon, jota emme ole kunnolla vieläkään nähneet, on todettava, että haavekuva ilkeyksien tavoittamattomissa olevasta paratiisista on lievästi valheellinen.
Mikä rikkoi siis paratiisin illuusion? No, ihan ensiksi se oli se käärme.
Meitä on matkassa kahta sorttia. Toinen, joka pelkää suomuselkäisiä sekä ilkiäraajaisia öttiäisiä. Se sama, joka yöllä saattaa puoliunessa herätä tunteeseen, että joku paratiisin karmiva kuoriainen tai lisko kävelee hänen päällään. Yök. Hyi. Häivy.
Toinen reissaaja etsii sen sijaan päivä toisensa jälkeen kuumeisesti haintäyteisiä vesiä, kurkistelee mökin alle liskon kohtaamisen toivossa ja toivoo YHÄ näkevänsä ensimmäistä kertaa luonnon olosuhteissa elävän käärmeen.
Voitte siis arvata, kumpi kohtasi tuon pensaan korkeimmalla kohdalla lekottelevan, vihreän lehtikäärmeen muutaman metrin päässä rantamökistämme?
Siinä se leppoisasti lötkötteli kahden pihapuun välissä. Ihan niin kuin ei mitään.
Voitte myös arvata, kumman rantatuolin viertä matkaansa mittaili kämmenpohjankokoinen paksujalkainen hämis? Entä kumpaa päin iltapolulla holtittomasti hyppi suurinivelinen heinäsirkka?
Onneksi paratiisissa riittää eläimiä. Ja niinpä ”se toinenkin” sai odottamansa kohdatessaan nuoren monitor-liskon kävellessään sukellusfirman portaita.
Harmaa vipeltäjä. Kapea kaveri. Pitkähäntäinen arkajalka tuijotti hetken muukalaista, kunnes vilisti häntä jalkojen välissä pois.
You might also like
Leave A Reply