EL CALAFATE, ARGENTIINA. Kirpeän jäätävä pastilli suussa keskellä turkoosia vettä ja alati jatkuvaa jäätikkoa. Vähän kuin Gary Grandi aavikolla janoissaan klassikkomainoksessa – mutta aivan toisin päin.
Tänään siis vierailimme Argentiinan suurimman järven Lake Argentinon upeimmilla jäätiköillä. Metreittäin pystysuorana nousevaa jäätikkoseinää. Välillä symmetrisestä jäämassasta tippui ukkosmaisin äänin suuri lohkare veteen. Ja me toljotimme veneessä aivan jääseinän vieressä tuota luonnon kylmää voimaa.
Vaikka vain 15 prosenttia jääkimpaleesta näkyy veden yläpuolella, tajunta meni koko porukalta pelkastään pinnalla lilluvista upean sinisistä kuutioista. Turkoosina kilpaa veden kanssa hohtavat jäävuoret lipoivat ohitsemme kauniine leikkauksineen ja tunneleineen.
Ja me kun luulimme, etta jää on valkoista – mutta ei, ei täällä oikeilla jäätiköillä. Täällä se on parhaimmillaan sinistä kuin Mynthon ice tai jopa se kirkuvan paljon kurkkua viilentävä perinteinen sininen.
Vaikka ilmastonlämpeneminen on pienentänyt jäätiköitä useita kilometrejä, silti niissä löytyy kuutitoita muutaman Helsingin verran kummasteltavaksi. Siinä riittää ihmettelemistä kymmenien senttimetrien lumikasoihin tottuneella, lapsuudessaan jääpuikkoja imeskelleellä suomalaislapsella.
Huomenna kohti lämpöä Uruguayn rannikolle La Palomaan. Vuorossa on viiman, tuulen ja komeiden maisemien sijaan hikeä, onnea ja kesämekkoja. Extrememuutos – jälleen kerran näissä mahtavissa Etelä-Amerikan maisemissa.
You might also like
Leave A Reply