Portugali – Piipahdus Etelä-Euroopan katvealueella

LISSABON, PORTUGALI. Naapurinsa Espanjan varjoon jäänyt Atlantin riviera Portugali on jäänyt haavekohteita listatessa lapsipuolen asemaan.

Aina löytyy tunnetumpia tai ainakin mainostetumpia lähialueita, jonne lentäminen kestää kotvan vähemmän. Aina löytyy maa, jonka viinejä tai makuja trendit himoitsevat kovemmin. Aina löytyy kaupunkeja, vuoria ja linnoja, joista olemme kuulleet enemmän kutkuttavia tarinoita. Aina on olemassa muu paikka, joka tulee mieleen ennen Portugalia. Tuntuukin siltä, että koko piskuinen maa on matkailun katvealue.  Paikka, josta on kuullut, mutta joka ei osaa vetää puoleensa.

Näin siihen asti, kunnes pääsemme  ensimmäistä kertaa Portugaliin.

Elokuinen miniloma pääkaupungin Lissabonin sekä sen lähialueiden Sintran, Cascaisin ja Estorilin lempeässä auringossa tyrmää kertaheitolla mielikuvan siitä, että katvealue oikeasti olisi tylsä. Portugalista kun näyttää löytyvän kaikkea, mitä muualtakin – ja varmasti enemmän, kuin osaa odottaa: Aromisen hienostuneet viinit, monipuolinen keittiö ja idylliset pikkukadut. Atlantin rantoja syleilevä välillä hurjaksikin yltyvä meri, kuumat kesäpäivät ja silmiähivelevät pikkukaupungit. Avoin ja leppoisa oma kulttuurinsa. Vireä elämä sekä keskellä turismia että kaukana sen ulkopuolella.

Ihan jotain muuta

Mielikuvissa Portugali on köyhähkö, ränsistynyt pikkuvaltio, joka kamppailee mielenkiintoisuutensa kanssa. Todellisuudessa Lissabon lähiympäristöineen on tasokas keidas, jossa kenenkään ei tarvitse hakea wanna-be-espanjalaisfiilistä, koska maalla riittää omaakin tarjottavaa.

Atlantin kuohuvat, surffiystävälliset aallot. Sintran pöheikköinen kukkula linnoituksineen. Riviera, joka kylpee vaaleassa hiekassa ja pikkukylät, jotka ovat upea yhdistelmä Eurooppaa, Arabiaa ja Afrikkaa.

Päällimmäisenä pikkureissusta mieleen jää Sintran poukkoilevaan maastoon rakennettu tunnelma ja metsäpolkujen siimeksessä kivuttu kukkulan huipun valloitus. Paikallisten supermarkettien Hypermercadojen toinen toistaan laadukkaampia elintarvikkeita notkuvat hyllyt. Espanjan ja venäjän kieltä muistuttava kieli, jonka syrjässä ihmiset kommunikoivat ystävällisesti ja hymyilevästi. RIippumattomuus, leppoisuus. Arkkitehtuurin taidokkuus ja esteettisyys.

Maiseman mukautuvaisuus ja siisteys. Herkkujen monimutkaisen hienostunut makumaailma. Viinien hekumallinen säväys lämpimänä loppukesän päivinä. Labyrinttimäiset pikkukylät. Atlantista nouseva Cascaisin ja Estorilin rantakeidas. Rauhallisuus ja vilkkaus.

Paljon pienessä paketissa. Ehkä arvolleen aivan liian vaatimattomassa paketissa, mutta täynnä yllätyksiä ja sitä tärkeää tunnetta, että tänne on päästävä uudestaan.