UNAWATUNA, SRI LANKA. Sri Lanka polttelee matkailijaa niin kovasti ja monella tapaa. Sekä sielua kutkuttavasti, ihoa ilkeästi että suuta järjettömästi.
Kuumuus kipristelee reissun myötä kullanruskeaksi paahtunutta ihoa. Näin lähellä päiväntasaajaa auringonsäteet kärvistävät tottuneenkin ihon nopeasti ilman suojakertoimia. Jopa viileämmässä vuoristoilmastossa on helppo polttaa itsensä päiväaikaan.
Rannalla herkimmät alueet vaativat tehokkaat rasvat matkan jokaisena päivänä. Sateet ovat harvinaisia ja päivä pitkä. Ihmiset lojuvat aurinkotuoleissa aamuvarhaisesta iltakuuteen asti.
Sen jälkeen vesirajaan ulottuvat ruokapaikat tuikkivat iloisia värivaloja. Vain muutamassa soi musiikki. Iltaa säestää auringonlaskun aikaan kauempaa kuuluvat buddhalaisruokoukset. Pimeän tultua äänimaailmaa vallitsee meren rauhaisten aaltojen tasainen virta.
Kostean lämpimässä tuulenvireessä, varpaat hiekassa tuntuu uskomattomalta ajatukselta, että suuren ulapan takana, hyvin hyvin hyvin kaukana seuraava maatilkku löytyy Etelämantereelta.
Jos vuoristossa illallisaikaan tuoksui huumaava curry, rannikolla tarjoillaan mitä herkullisimpia mereneläviä. Toinen meistä maistaa heti ensimmäisenä iltana elämänsä parhaita jättikatkarapuja, muut matkalaiset ylistävät hummereita.
Srilankalainen ruoka on ekstrahikipisarat otsalle nostavan tulista. Mausteisiin tottuneen länsimaalaisen kannattaa aloittaa varovasti. Jopa medium-taso polttelee suuta äärimmilleen, mutta ruoka on loistavaa ja kulinaristin on mahdollista valita uusi perinnelautanen joka päivä. Näillä herkuilla kannattaa makunystyröitään hieman uhmatakin.
You might also like
Leave A Reply