Dominikaaninen tasavalta – Pumppuhaulikosta päivää

LAS TERRENAS, DOMINIKAANINEN TASAVALTA. Sinne, minne reissulaisen silmä ei yllä, eikä turistin taival osu, on kätketty suuri salainen mörkö.

Lieneekö kukaan pumppuhaulikkoa kantava vartija koskaan edes täällä harkinnut aseensa käyttämistä.

Tuo Dominikaanisen pelottavin hirviö syö relaa kansaa, unelmarannan hiekkaa, ravintolahenkilökuntaa, pankkiautomaatteja, hotellien respoja, sunnuntain kalamarkkinoita, jätskikiskoja, taksitolppia, happyhoureja, moottoripyöräparkkeja, leikkipuistoja ja muita arjen leppoisia ajanviettopaikkoja.

Paholaisen kaltainen monsteri ei juurikaan näyttäydy, koska se ilmeisesti pelkää pumppuhaulikkoa. Joten ei siis pelkoa, sillä niitä täältä löytyy. Kaikkialta.

Lieneekö kukaan pumppuhaulikkoa kantava vartija koskaan edes täällä harkinnut aseensa käyttämistä. Tuskin. Ja sepä naurettavimman kontrastin tällä paratiisisaarella synnyttääkin.

Parturissa, rommikojussa, bussiasemalla, päiväkodin pihassa ja melkeinpä joka katukeittiössä tuntuu olevan oma pumppuhaulikolla varustettu, lempeännäköinen setä. Siinä se roikkuu, papparaisen luihussa olkapäässä. Luonnollisesti kuin kauppakassi. Kiinteästi kuin kuulokoje. Hassu turhake kuin naposteluporkkanat tai käsisaippua-automaatti.

Pääskyjen viserrellessä taivaalla, pujotellen vehreiden lehvien ja kirjavien kukkasten välissä on ihmisellä pelko jostain tuntemattomasta pahasta, mutta onneksi sedillä on lelunsa ja maassa rauha.

Ja ihmisillä hyvä tahto olla ainakin käyttämättä haulejaan.