Biarritz – Ranskalainen suhteellisuudentaju

BIARRITZ, RANSKA. ”Saanko juoda tämän kanssa viiniä?” reissulainen kysyy varovasti kuukausia levänneellä, hieman ruosteisella ranskalla apteekin harmaahapsiselta, vienosti hymyilevältä tädiltä. Sairaana reissussa ei ole kenenkään unelmaolotila.

Joskus nimittäin se tapahtuu himomatkaajallekin, että flunssa ei iske viikonloppuna, ei edes tavallisena arkena, vaan niistät nenäsi ruvelle ja yskit rinnuksesi kipeäksi juuri silloin, kun pitäisi viettää lomaa kaukana kotoa. Tämä on yksi niistä reissuista. Kun toiset lassoavat aaltoja, yksi metsästää paikallisia aloe vera -nessuja sekä duact-korvikkeita ja suojaan tukkoisen olemuksensa aurinkolasien taakse.

Sairaana on aina vähän tylsempää ja voimattomampaa kohdata uusi kaupunki.

Perusensiapu ja rento hengailu jelppivät, mutta jokainen tietää, että sitä haluaa edes kuvitella viettävänsä täydellistä lomaa, kun askel painaa, nenä kirvelee paperiliinojen sievästä hipaisusta ja voimia on vain seuraaviin päikkäreihin. Mutta ei huolta, sillä juuri nyt on aikaa ottaa rennosti.

Täti nostaa kätensä ilmaan. Piirtää niillä viinitonkan silhuetin ja sanoo, että kunhan en kolmea litraa päivässä juo. Lupaan pidättäytyä. Kolmen litran jälkeen taitaisi tätä tyttöä sattua muuallekin kuin keuhkoihin ja sierainten varteen.

Tietenkin kaikki on suhteellista reissussa. Tämä tyhmä tautiparka, tarpeellisen viinin määrä ja ranskalaisen farmaseutin taju tavallisen suomalaisneidon päivittäisannoksesta. Flunssainen matkalainen ottaa neuvosta vaarin, eikä tänään(kään) juo kolmea litraa viiniä kyytipojaksi.

Sairaana on aina vähän tylsempää ja voimattomampaa kohdata uusi kaupunki. Onneksi on aikaa ja tahtoa tallustaa hiljakseltaan. Sillä pärjää pitkälle, jos ei täysin kuollut ole. Eikä tämä reissaaja ole, sillä jokin pihinä tukkoisen dedän dakaa yhä kuuluu.

Kuten en ollut kuollut Islannissakaan kuumeen noussessa viiden lajin illallisen jälkeen tai sukat märkänä mittaillessani Istanbulin basaareja hyytävän sateisena joulukuun viikonloppuna edellisvuonna. Goalla perinteiseen sinapointitautiin lakosi 3/4 reissuporukasta. Taisin olla ainoa joka säästyi kuuluisalta Intian tuliaiselta. Silti emme antaneet sen haitata. Loma on loma, vaikka sen kuumeella tai ripulilla kruunaisi. Lepoa tarvittaessa ja nappia naamaan. Jos kunto antaa periksi, niin baanalle heti – tai tarpeellisen levon jälkeen. Sairastelu lomalla laskee ehkä nautiskelun volyymiä, mutta siitä huolimatta olet aina poissa arjesta ja henkisesti piirun verran fyysistä olemustasi edellä.

Ostan kylmän kokiksen ja kipuan Biarritzin korkeimmalle huipulle katsomaan merta. Vihreillä puiston penkeillä Biskajan lahden raikasta tuulta hengittäen on hyvä kerätä hönkää siihen asti, kunnes joutuu taas kaivamaan vessatuoksunkatkuiset nessut kangaskassistaan.