ROTORUA, UUSI-SEELANTI. Onhan sitä ennenkin mädän kananmunan hajuisia pieruja haisteltu. Ainakin Islannissa. Tänään tuo huumaava tuoksahdus tulvi sieraimiimme kuin laventelipellot Vihervaaran Annan pienen söötin nenän päähän.
Rotoruan alueella ja osin Tauponkin lähistöllä maa höyryää siellä sun täällä
Kauneudesta on kärsittävä, sillä tympäisevän tuoksun alkulähteet ovat mielettömän kuvauksellisia tuliperäisen maan lähteitä. Rotoruan alueella ja osin Tauponkin lähistöllä maa höyryää siellä sun täällä. Niinpä sinne oli tietenkin päästävä kameroiden kera.
Utuisia kuumia järviä, joiden pikkusaarekkeet peittyvät hentoon kasteeseen. Kirkkaansinisiä kraatereita, joiden pohjalta näkee vuosituhansien kerrostumat. Ruosteen ja violetin sävyisiä savisärkkiä ja mutaa kuplivia onkaloita. Kuumien lähteiden synnyttämä vesihöyry purkautuu voimalla ja kulkee valppaasti maiseman yllä. Purkaukset puskevat ilmaan jatkuvan katkun, joka jättää hernerokkapäivän päästelyt heittämällä toiseksi.
Jännä pierumainen haju tulee maan uumenista purkautuvista, rikkipitoisista lähteistä, joita ilman absurdia kuumaisemaa ja kuvauksellisen sumuisia muistoja ei syntyisi. Tulvahduksittain hajunystyröitä ärsyttävä mätämuna jättää vahvat muistijäljet, jotka seuraavat tuntien ajan haistajaansa kuin varjokeinunta laivansa jättänyttä merimiestä maan kamaralla. Mutta nämä verkkokalvoille syöpyneet kuvat korvaavat nystyröiden tuskan. Niin nättiä, niin mysteeristä, niin kiehtovaa.
Purkaukset puskevat ilmaan jatkuvan katkun, joka jättää hernerokkapäivän päästelyt heittämällä toiseksi.
You might also like
Comment
Että teijän piti tuonnekin mennä. Hajun melkein tuntee pelkkien kuvien perusteella 🙂