DWEJRA, GOZO, MALTA. Tuuli paiskaa Välimeren syvimmät aallot rajuin iskuin vasten röpeliäisiä kalkkikivikallioita. Rosoinen kiviaines tuntui voittamattomalta, edes vuosituhanten aallot eivät olleet silotelleet sen hipiöitä. Kalkkikiven uurteet viiltävät syvälle. Tuntuvat varmaan yhtä teräviltä tänään kuin vuosisata sitten. Edessä kohoaa kaunis Azuren ikkuna (Dwejra Window), jonka kehykset muodostavat sillan yli rantaa uhmaavien voimallisten pyörteiden.
Vaikka tuuli meinaa kiskoa irti hiuksetkin päästä, pitää pysähtyä. Hengittää. Hengästyä.
On kevät 2016. Olemme ensimmäistä kertaa Maltan Gozolla ja päässeet näkemään saaren uhkeimmat kivimuodostelmat. Niitä tuntuu olevan kaikkialla kohtaamassa Välimeren tuhdeimmat tyrskyt. Meren raju käynti tuntuu kalliolla kävellessä. Aallot ovat samalla niin kauniita, mutta arvaamattomia. Meri paiskaa satoja merimaileja vahvistuneet kuohunsa jatkuvalla syötteellä kallioon ja luonnon muovaaman kivi-ikkunan kehyksiin. Muodostelma on valtava ja vaikuttava.
Vaikka tuuli meinaa kiskoa irti hiuksetkin päästä, pitää pysähtyä. Hengittää. Hengästyä. Ihailla. Tämä pallo on niin valtavan hieno kaikkine komeuksineen. Pysähtyminen tuulessa on lähes pakollista, niin vaikuttunut on pieni matkailija. Jälleen tuntuu niin heiveröiseltä nöyrältä luonnon suuruuden ja voiman edessä.
Jotkut hullut uskaltautuvat ikkunan päälle. Sinne on helppo päästä ja vaarallisen alueen kieltokylteistä on helppo olla välittämättä. Ainakin niin kauan, kun mitään ei tapahdu. Sekin on ihmisen ajattelun pienuutta valtavan, ailahtelevaisen luonnon edessä..
Pysähtymisen hetkestä lähes tasan vuosi myöhemmin, 8 . maaliskuuta 2017, sininen ikkuna romahtaa myrskyaaltojen voimasta. Onneksi yksikään uhkarohkea ei ollut sen päällä juuri tuolloin. Ei edes tuo kuvassa näkyvä hulluttelijaturre. Hengellään leikitteli. Eikä tuolloin edes sitä tajunnut. Piti vaan saada kiva selffari.
Pitäkää itsestänne huolta matkaajat. Maailma on seikkailu, mutta sen kokeakseen on tyhmä leikkiä omalla hengellään tai seikkailusta tulee kovin lyhyt.
Jälleen tuntuu niin heiveröiseltä ja nöyrältä luonnon suuruuden ja voiman edessä.
Toim. huom. Matkailijat eivät hylänneet romahduksen jälkeenkään Azuren ikkunaa, vaan paikasta on tullut sukeltajien paratiisi. Aikaisemminkin sukelluskohteena toimineen lahden merenalaista kiinnostavuutta lisäävät nyt tietenkin pohjassa makaavat valtavat kivipaadet.
You might also like
4 Comments
AIvan liian usein nykyisin voi lukea tarinoita, jotka ovat päättyneet todella huonosti – ja kaikki vaan yhden kuvan takia 🙁
Muistan lukeneeni Azuren ikkunan romahduksesta ja mietin silloin samaa. Luonnonvoimat ovat todella arvaamattomia, niiden edessä tuntee itsensä varsin pieneksi.
Kyllä on uskomattoman hienoja kuvia, tahtoo tuonne! Tuollaiset paikat saavat kyllä hiljaiseksi!
Maailma on tosiaan täynnä mitä kauniimpia ja erikoisempia paikkoja. harmi että tämä ”ikkuna” jäi ehjänä näkemättä. Kaunis paikka on varmaan silti edelleenkin.