PANGLAO, FILIPPIINIT. Aurinko on valmistautumassa yölevolleen. Se värjää rasvatyynen purppuran värein ja kutsuu saalineen palaavat kalastajat takaisin kotiin. Veneiden on rantauduttava ennen auringonlaskua, sillä vesi laskee vauhdilla ja hetken kuluttua on aivan liian matalaa päästä perille.
Laskuveden myötä pohjaa vasten kallistuvien veneiden välissä vaeltelee viisi hahmoa: Perhe kolmen lapsensa kanssa. Yksi pysyttelee huiviin kiedottuna kiinni äitinsä kyljessä, ei varmaan kävele edes vielä. Kaksi vanhempaa lasta hyppii rantavedessä välillä kumartuen noukkimaan aarteita pohjasta.
He ovat simpukankerääjiä. Työaikaa on hämärästä auringonlaskuun. Etsivät kuurupiloa leikkiviä simpukoita matalasta rantavedestä. Välillä työ vaihtuu leikiksi. Välillä voimat loppuvat ja keskimmäinen pyrkii isänsä reppuselkään. Liukkaalla pohjalla eteneminen uuvuttaa.
Perhe käy rannalla joka päivä. Simpukat ovat täällä matkailijoiden herkkua ja perheelle tärkeä toimeentulon lähde.
Välillä voimat loppuvat ja keskimmäinen pyrkii isänsä reppuselkään.
Kerääjien katse tutkailee tiukasti vedenpintaa. Pitkä veneiden täyttämä ranta on tähän aikaan hädin tuskin 30 senttimetriä syvyydeltään.
Työ on taistelua aikaa vastaan. Nopeasti kohti ulappaa vetäytyvä laskuvesi ja aurinko päättävät sen, koska tämänkin päiväinen kotilojahti loppuu. Hämärällä simpukoita on paras metsästää, ne eivät pyri piiloon ja kotilot on helppo noukkia matalasta laskuvedestä, mutta hämärä vaatii harjaantuneen kerääjän. Kun pimeys vie päivänvalon, ei simpukoita löydä kuin käsikopelolla.
Veden alta alkaa paljastua vihreää ruohoa. Sitä samaa, joka peittää tunnin sisään simpukat. Sitä samaa ruohoa, joka pitää kerääjien silmiltä välttyvät kulinaristien unelmat hengissä kosteudellaan seuraavaan nousuveteen asti.
Nopeasti kohti ulappaa vetäytyvä laskuvesi ja aurinko päättävät sen, koska tämänkin päiväinen kotilojahti loppuu.
Voimakas lasku- ja nousuvesi sekä matala pitkä ranta ovat simpukoiden pelastus. Tätä rantaa tai sen kotiloita eivät matkaajat vesi-iloittelulla pilaa. Siihen ranta on aivan liian pitkä, matala ja ruohosta limainen. Mutta kaunis se on iltaisin, eikä ihailu kuluta tuota näkymää ollenkaan.
Monet rakastavaiset ovat löytäneet tämän rannan myös. Tällä romanttisia väristyksiä synnyttävällä hiekalla vihitään usein pariskuntia, vaikka aamuksi paratiisinäkymä muuttuukin kelmeäksi viherkentäksi.
Viimeiset päivänsäteet laveeraavat veteen upeat pastellisävyt. Voimakkaasti iltatuulessa vaihtuvat pilvikuviot ja auringon leikki muuttavat edessä avautuvan maisemataulun näkymää koko ajan. Se, minkä koimme hetki sitten on nyt jotain muuta. Voimme vain ihailla ja räpsiä kuvia tallettaaksemme muistot kovalevylle kotona.
Tällä romanttisia väristyksiä synnyttävällä rannalla vihitään usein pariskuntia.
Katselemme rantaa ja kerääjien pussien täyttymistä. Lopulta valtavat säkit olallaan perhe kahlaa rantahiekalle. Aurinko levittää viimeiset räväkät säteensä meren ylle värjäten taivaan oranssiksi kuin loppufanfaariksi.
Meri ja aurinko vetäytyvät yöpuulle. Kuten myös ne simpukat, jotka selviävät ruohon alla kosteikossa ainakin seuraavaan nousuveteen.
Aamulla perheen keräämät simpukat on syöty, kaikki tämä kauneus edessämme on peittynyt niljakkaaseen meriruohoon ja kalastajat palaavat veneilleen.
You might also like
2 Comments
Ranta näyttää pimeän tullen todella lumoavalta. Lukiessani ajattelin, että kysynpä, oliko muuten kiinnostava kohde, mutta kun näin rannan aamun valossa, taidan jättää väliin. 🙂 Haluaisin löytää Filippiineiltä paikan, johon kannattaisi mennä ja josta todennäköisesti pitäisin. Olen ollut vain Cebulla. Siinä oli puolensa kyllä, mutta esimerkiksi paratiisirantaa ei löytynyt.
Heh, paratiisirannallakin lienee monet eri kriteerit, mutta uimiseen ei tämä komistus kelvannut. Kuvauksellinen se toki oli 🙂 Toisaalta samalta rannalta lyhyen venematkan päässä oleva piskuinen Balicasag-saari olikin snorklaajan ja sukeltajan unelmakohde upeine koralleineen.