CAYE CAULKER, BELIZE. Toki valkoisen hiekan ja turkoosin meren, mayaraunioiden ja aivojen narikassa huljuttamisen vuoksi me tänne tulimme, mutta totta toki myos merilehmien eli manaattien sulavan sukelluksen.
Ja tänään oli vihdoin aika nähdä nuo harvinaiset Belizen korallien liepeillä elelevät manaatit. Harvinaisia tai eivät, komeita tai eivät – pienet jacquescousteaut sisällämme huusivat merilehmien perään.
Meressä manaatit näyttävät suurilta lilluvilta lyijyklimpeiltä, jotka puolen tunnin välein käyvät huikkaamassa pinnalla ilmaa linjakkain vedoin, nisäkkäitä kun ovat. Muutoin merilehmät tyytyivät imuroimaan pohjia ja lillumaan rauhassa eteenpäin, eivät juuri muuta.
Snorkaltessa maailman toiseksi suurimmalla koralliriutalla vastaan tuli jälleen koko kirjo huiketa vesieläimiä. Mieleen jäivät lyijymöhkäleiden lisäksi eritoten hait, jotka suurimmillaan olivat saavuttaneet puolentoista metrin koon, valtavan kokoiset liehuvat rauskut sekä tietysti hellyyttävän kömpelöt mutta arvokkaat, pohjaruohojen keskellä uiskentelevat merikilpikonnat.
Kiitos lukuisten kammottavien haielokuvien, toinen snorklaajistamme jäi ihailemaan eväkaunottaria veneestä, mutta toinen hyppäsi innolla niiden joukkoon.
Sormet tallella, jalat tallella, kädet tallella. Valkohai jäi siis onneksi näkemättä.
Huomenna jatkamme jälleen kohti Meksikoa. Hyvä niin, sillä kuulemma seuraavat rankkasateet ovat tänne jo matkalla ja tällä kertaa koitamme luikkia päistikkaa pakoon.
Leave A Reply