KALAMETIYA, TANGALLE, SRI LANKA. Tiirat lentävät rantahiekan yllä. Pysyvät vastatuulessa miltei paikoillaan. Tekevät syöksyjä vesirajaan. Päivän saalis on nostettu.
Kylän miehet odottavat kuumalla hiekalla. Osa on kääriytynyt paksuihin huiveihin suojautuakseen auringolta. Kuuma on, ja pian vieläkin hikisempi, kun uurastus alkaa. Hento merituuli ei vilvoita 30-asteista päivää kuin piirun verran.
Pian köysien avulla vedetään koko kylän voimin illan ape.
Tässä vaiheessa rannalla näkyy vain kaksi pitkää, vahvaa köyttä. Rannalla, jonka hiekalle on astunut tänään vasta kolme koiraa. Ne samat, jotka juoksevat tästä ohi joka ilta ja kaivautuvat yöksi aurinkotuolien ja pensaiden alle hiekkaan nukkumaan.
Pian köysien avulla vedetään koko kylän voimin illan ape. Siihen tarvitaan koko kylän miesvoima. Mukana myös muutama teini ja vahvimmat naiset. Loput naiset odottavat etäämmällä perkuuveitset ojossa.
Meri on ollut antelias. Tänääkin.
Suuri verkko vaatii lähes tunnin vetotyön. Sen jälkeen saalis tyhjennetään, kalat jaetaan ja puhdistettu verkko viedään keikkuvalla veneellä takaisin ulapalle.
Verkko on valtaisa, samoin saalis. Sen vetämiseen aalloista tarvitaan koko kylä. Työtä riittää: täysi verkko on puhdistettava ja kalat perattava. Tämän jälkeen kukin perhe lähtee työstämään illan herkkuja.
Suuri verkko vaatii lähes tunnin vetotyön.
Perkuujätteestä saa koko tiiraparvi maukkaan lounaan.
Tiirat tietävät rituaalin tapahtuvan joka päivä samaan aikaan. Rantahiekkaan jää pienimmät merenelävät alkupaloiksi. Perkuujätteestä saa koko parvi maukkaan lounaan.
Ilmassa leijuu voimakas kalan katku. Satunnainen matkaaja kakoo. Kyläläisiltä irtoaa muutama hyväntahtoinen hymy hihaan hengittäville herkkänenille.
Olemme Kalametiyassa, lähellä Tangallea. Yhdellä Sri Lankan eteläosien sadoista autiorannoista. Kilometrejä pitkän vaalean hiekan ja äärettömän Intian valtameren horisontin jakaa vain pari etäällä toisistaan seisovaa pientä hotellia ja majataloa. Tätä voi kutsua jo autiorannaksi, sillä tätä hetkeä lukuunottamatta täällä kohtaa muita ihmisiä vain harvoin.
Minimaaliset ravut vilistävät hurjaa vauhtia rantaa huuhtovissa aalloissa, kun kylä alkaa jakaa juuri nostamaansa meren antia.
Miten viehättävää yhteisöllisyyttä! Ei tuo valtaisa saalis, vaan tämä käsinkosketeltava kyläfiilis, jossa jokaisella on oma roolinsa. Upeaa yhteisöllisyyttä, jota voi vain ihailla. Yhdessä tekemisen tyrmäävää tunnetta, jota tämä kulmakarvoja nostettava kalan kammottava katkukaan ei vähennä.
Joka päivä jotain kaikille. Yhdessä työskennellen. Yhdessä jakaen. Saaliin ääreellä istuvista kyläläisistä voi aistia riemun, joka konkretisuoituu illallispöydässä perheen kanssa. Osoitus srilankalaisen kylän voimasta ei ole lihaksia, vaan juuri tätä. Ainutlaatuista sitoutumista, joka ansaitsee kaiken arvostavan hämmästelymme.
Matkaaja ei näitä kokemuksia voi suunnitella reitilleen. Kalat kun eivät nouse matkaoppaiden mukaan, eikä arki ole järjestetty näytös. Tällaiset tunnelmat ja elämykset maailmalla eletään ihastuttavan sattumalta, ja ne bongataan ympäristöä tarkkaillen, hetkeen hienovaraisesti tarttuen.
Tunti menee verkon nostamiseen, toinen perkuuseen. Tiirat jatkavat vielä hetken lentoaan, kunnes kiitävät kauemmas ulapalle.
Sitten ranta hiljenee jälleen ja merituuli jää nostattamaan hiekkaa huumaaviksi dyyneiksi.
Upeaa yhteisöllisyyttä, jota voi vain ihailla.
You might also like
14 Comments
Samantyyppistä kalastusta näimme paljon Afrikassa Guineanlahden rannalla. Hienoa yhteisöllisyyttä toki, mutta toisaalta noilla rannoilla, joissa ei ole rauhallisempia poukamia eikä siis asiaa merelle kovin pienillä veneillä, myös ainoa vaihtoehto kalastukseen.
Tuolla suunnalla oli vähän puhetta siitä, että miten saalis jaetaan, ja joku, paikallinen, arveli, että mukana kriteereissä on myös tarveharkinta, eli jos on paljon lapsia, niin siitä voi saada enemmän, vaikka koko perhe ei pystykään syystä tai toisesta osallistumaan.
Beninissä eivät tykänneet oikein kuvaamisesta, mutta kun Lasse meni mukaan vetämään verkkoa rannalle, niin sitten eivät enää viitsineet olla nyrpeitä siitä, että kuvasin häntä mukana työssä!
Yhteisöllisyys ainakin Sri Lankassa oli käsinkosketelta osa arkea<3 Oli kalastus sitten verkolla pakollinen tapa hankkia elantoa tai ei, se ei oikeastaan mielestäni määritellyt yhteisöllisyyden tasoa. Kovin matemaattista laskentaa ei verkoilla käyty, vaan saaliin jako tapahtui viehättävän luonnollisesti ja luonnikkaasti. Sri Lankassa ihmiset ovat todella ystävällisiä ja saimme tarkkailla heidän arjen askareitaan kameroiden kanssa. Hauska, että osallistuitte työhön Beninissä. Joskus se on paras ratkaisu saada kuvia 🙂
No kylläpä oli runsas kalasaalis. Nämä tämmöset hetket on matkalla ihan parhaita.
Voit vain kuvitella, miten lokit kiertelivät paikkaa tuon jälkeen ja sillä kujalla, jolla perkasivat suurimmat kalat päivittäin, haisi kyllä aivan kamalalle :D:D
Tässä melkein herkistyi lukiessa! Kauniisti kirjoitettu ja kuvista välittyi tunnelma. Varmasti hieno kokemus todistaa toimenpidettä😊
Aina pakko pysähtyä tarkkailemaan, kun näkee jotain jännää tapahtuvan:)
Aivan mahtavaa, näitä kokemuksia on varmasti mukava muistella vanhana kiikkustuolissa. 🙂 Elämysmatkailua parhaimmillaan ja autenttista näkymää paikallisten elämään, tosi hieno homma!
On muuten jännää, miten joskus elämyksiä lähdetään hakemaan kotoa asti kehystettynä ja paketoituna reissuna, mutta sitten ne oikeat elävät hetket tapahtuvat sattumalta ajasta ja matkan paketoinnista riippumatta.
Upea kertomus ja erittäin kauniit kuvat. Juuri nämä on niitä asioita mitä haluaa saada taltioitua nauhalle matkoillaan.
Piti siinä pari hikistä juoksuaskelta ottaa, että ehti kuvaamaan. Onneksi toimenpide myös kesti sen verran aikaa, että onnsituimme:)
Löysin bloginne vasta eilen kun googlailin Sri Lanka + taapero yhdistelmää. Ja täältähän löytyikin vaikka mitä! Onko vielä tulossa postauksia Sri Lankasta? Missä kohteissa majoituitte nyt kun teillä oli lapsi mukana? Ja voitko suositella Sri Lankaa (tai erityisesti jotain kohdetta sielä) 1 v 3 kk ikäisen matkaajan kanssa? 🙂 Ensi talvelle reissu suunnitteilla.. Kiitos vielä mukavasta blogista 🙂
Tervetuloa! Taidatkin olla pienen reissaajasi kanssa meidän osuvinta kohderyhmää <3 On varmasti lisää Sri Lankaakin tulossa, kunhan vain ehdimme purkamaan kuvamatskujamme. Meidän majapaikat sijaitsivat Mirissassa, Tangallessa ja Udawalawessa. Taaperon kanssa nuo paikat toimivat loistavasti, sillä sijaitsivat rauhassa hieman kylien keskusten ulkopuolella. "Tukikohdistamme" teimme aktiivisesti päiväreissuja tai sitten vain relasimme paikallaan Sri Lankan rauhasta nauttien. Biitsiä riitti kulutettavaksi pienille varpaille ja saimme nauttia luonnosta ihan keskenämme suurimmaksi osin aikaa. Erityisesti suosittelen aina Sri Lankan Gallen eteläpuolta pikkumatkaajan kanssa, ja tuo alue on myös meille tutuin, vaikka olemmekin kierrelleet Sri Lankassa enemmänkin. Meillä nuo pitkät hiljaiset autiorannat toimivat ihanasti, mutta ehdottomasti kannattaa ottaa ohjelmaan myös esimerkiksi safaria tai norsujen orpokotia (esim Udawalawessa). Nuo pikkuiset jo tuntevat norsut ja ne ovat tarpeeksi hitaasti liikkuvia ihailuun <3 1v 3kk on erinomainen aika lähteä reissuun Sri Lankaan. <3 Täällä lisää norsusafaristamme: https://www.jetlaggies.com/udawalawe-national-park-ja-elamyksellinen-koko-perheen-safari/
Kiitos nopeasta vastauksesta! Norsusafari on ehdottomasti mukana kuvioissa, eläimet on parasta nähdä villinä ja niiden luonnollisessa elinympäristössä 🙂 Ihana reissu teillä varmasti ollut ja tosi hienoja kuvia instagramissa, tuollaista rauhallista paikkaa sitä kaipaa itsekkin. Löytyikö Lankalta kuitenkin helposti vaippoja ja syötävää lapselle?
Vastasin jo kerran mutta taisi kadota.. Toivottavasti ei tule nyt tuplasti, mutta kiitos pikaisesta vastauksesta 🙂 Luinkin tuon teidän postauksen udawalawesta ja norsusafari on ehdottomasti käyntikohteena, eläimet on parasta nähdä niiden luonnollisessa ympäristössä. Tuollaista mukavaa rentoa rantaelämää mekin kaipaamme, ei liikaa ihmisiä vaan rentoa oleilua ja päiväreissuja muualle. Instagramissa teillä on kyllä aivan ihania kuvia! Miten, löytyykö Lankalta vaippoja ja lapsen ruokaa helposti?
[…] Lue myös: Kylänkokoinen kalasaalis – kaunis hetki Kalametiyasta […]