Italia – Strada Amalfitana, yksi maailman hurjimmista maisemareiteistä

AMALFI, ITALIA. Linja-auto mutkittelee alas sitruunapuiden kehystämää vuoristotietä. Edessä alhaalla siintää kimmeltävä Välimeri. Olemme matkalla Napolista Amalfille ja kohti viimeistä etappia jyrkille rinteille rakennettua sööttiä Praianon kylää.

Sitä piskuisen onnellisesti merta tuijottavaa paikkaa, joka seisoo jyrkän mäen ylä- ja alarinteillä, ja uuvuttaa kulkijansa muutamassa minuutissa voimakkaiden nousujensa, loputtomien kohtisuorien mäkiensä ja henkeäsalpaavien näkymiensä ansiosta.

Amalfin Praiano uuvuttaa kulkijansa loputtomien kohtisuorien mäkiensä ja henkeäsalpaavien näkymiensä ansiosta.

Strada Amalfitana kulkee vuoren seinämää myöden vain muutaman kymmenen metrin päässä merenpinnasta.

Onneksi bussissa on ilmastointi, sillä hurjissa hellelukemissa matkustaminen serpentiinimäisesti etenevää tietä ilman viilennystä olisi yhtä tuskaa.

Jännittävin on edessä, eikä siihen totisesti osaa varautua. Päästessämme merentyrskyt pysäyttävälle jyrkänteelle linja-auto kääntyy tiukasti vasemmalle ja sydän alkaa nousta kurkkuun. Tuuhearintakarvainen kuski kääntelee rattia rennoin ottein, matkustajat katselevat järkyttyneen ihastuneina ulos ikkunoista.

Tie kulkee jyrkänteen ulointa reunaa 30 metriä merenpinnan yläpuolella, toisella puolen nousee kohtisuora seinämä. Meren puolella jyrkänne laskee yhtä rajusti suoraan turkoosiin veteen. Kaksi ajoneuvoa mahtuu paikoin vain juuri ja juuri ohittamaan toisensa. Ylös, alas, oikealle. Tiukka vasen, kaasutus ja oikealle.

Jännittävin on edessä, eikä siihen totisesti osaa varautua.

Kauneus ja huikeus ei jää vain merenrantaan. Jos poikkeaa Strada Amalfitanalta Amalfin kohdalta, voi päästä näkemään nämä upeat maisemat tiellä Ravelloon.

Strada Amalfitana

Kahta autoa ei vierekkäin Strada Amalfitanan tunnelihin mahdu.

Turvavyöllä on näissä vuoren seinämää nuolevissa käännöksissä vain symbolinen merkitys. Kuljettajan valitsemalla ärhäkkäällä vauhdilla lentäisimme yhdestä virheliikkeestä kauas merelle. Kukaan ei ehtisi pelastautumaan.

Kuski kulkee näitä teitä varmasti joka päivä, mutta useimmille meille matkustajista tämä on näiden komeiden näkymien ja uhkarohkeiden käännösten neitsytmatka. Niin upea näkymiltään mutta niin pelottava, että lihaksikkaat, tatuoidut alfauroksetkin rykivät pahaa oloaan rajuimmissa kulmissa.

Nousimme matkaan pelottomasti Sorrentosta, jonne olimme tulleet Napolista junalla. Tiesimme, että edessämme oli yksi maailman mielettömimmistä ajoreiteistä. Valitsimme paikat tietenkin bussin oikealta, eli ajosuunnan mukaisen ulkoreunan puolelta, jotta näkisimme parhaiten uhmakkaimmat näkymät ja alhaalla meressä poreilevat huvijahdit. Nyt istumme siinä paikalla, joka kurvaa tyhjän päälle ensimmäisenä, jos kuljettajan tarkkaavaisuus herpaantuu.

Ja voi, kuinka tuo herpaantuminen tuntuu olevan juuri tänään hiuskarvan varassa. Kuski sadattelee kovaan ääneen tiellä varovaisesti ajavien turistien vuokra-autoille. Ovat tiellä, ymmärrättehän. Vauhti kärsii ja riskit kasvavat. Kuski ei kestä yllätyksiä, vaikka tällä tiellä hänen pitäisi olla niiden suhteen erityisen tarkka. Eikä vauhdista tingitä tänään, kuten ei vuoden muinakaan päivinä. Kädet käyvät ja selitystä riittää. Kuuntelijoina bussilastillinen ihan toisenlaiset lastit housuissa olevia turreja, jotka eivät ymmärrä kuljettajan tulistumisesta tuon taivaallista. Tuntuu kuin olisimme keskellä italialaisen katuteatterin improvisaationäytöstä.

Vaan kun emme ole. Tämä on totisinta totta.

Turvavyöllä on näissä vuoren seinämää nuolevissa käännöksissä vain symbolinen merkitys

Tunnetuin näkymä Amalfitanan varrelta on varmasti Positanon upea kylä.

Ulkokurvissa varoitetaan vastaantulijaa komealla töötillä. Vauhti ei kuitenkaan hidastu edes sen verran, että vastaantulija ehtisi varautumaan. Sukellamme alas, lähemmäs merenpintaan, mutta vain hetkeksi, sillä edessä on jälleen jyrkkää jyrkempi nousu seuraavalle tiukan käännöksen vaatimalle ulkokielekkeelle. Sitten kaasupojin pohjaan ja kohti uusia kielekkeitä.

Kolme herraa, yksi vanhempi saksalainen ja pari nuorta amerikkalaista välivuosiseikkailijaa, siirtyvät sisäikkunoiden puolelle. Tämä uhkapeli on monelle liikaa ja pakkohan se on myöntää, että meitäkin jo oksettaa. Nämä käänteet ja kielekkeet kouraisevat vatsan pohjasta. Upeiden näkymien maisemareitti tuntuu kuoleman vuoristoradalta ja odotamme vain, miten ja milloin se loppuu.

Alunperin muinaisten roomalaisten rakentama Amalfin rantastrada (SS 163 Amalfitana tai Strada Statale 163) on yksi maailman upeimmista – ja hurjimmista rannikkoa pitkin soljuvista reiteistä, mutta se on jokaisen seikkailijasielun miltei pakko kokea kerran elämässä.

Ulkokurvissa varoitetaan vastaantulijaa komealla töötillä.

Saavumme viimein Positanoon, elokuvistakin tuttuun kohtisuorille seinämille rakennuksia kolmion tavoin kipuavaan romanttiseen kylään, joka sijaitsee vain kiven heiton päässä tämän jännittävän reitin määränpäästämme Praianosta. Edessä on upea viikko keskellä näitä jylhiä maisemia.

Kuvia emme kuoleman reitiltä saaneet, mutta hei olemme hengissä – kuten onneksi sadat tuhannet muutkin matkaajat, jotka käyvät nämä samat tunteet ja vatsanpohjaa mylläävät oireet läpi joka vuosi. Kuvien taltioimiseen eivät vauhti, pokka ja suoraan bussin viereltä lähtevä äkkijyrkkä riittäneet.

Seuraavina päivinä lähdemme venekyydillä Caprille ja katsomme pää pyörällä mereltä käsin hurjaa rantastradaa, jonka tulemme vielä kulkemaan monta kertaa niin matkalla Praianosta korkeammalle vuorta kipuavaan mielettömien puutarhojen Ravelloon ja merenrantaan pysähtyneeseen vilkkaaseen Amalfin pikkukaupunkiin kuin päiväreissullamme Sorrentoon ja Pompeijiin. Jyrkänteisiin ja vatsan pohjaa kourivaan reittiin ei totuta koko reissun aikana, mutta muistoihin se jäänee ikuisesti.

Kuvia emme kuoleman reitiltä saaneet, mutta hei, olemme hengissä.

Strada Amalfitana (tunnetaan myös nimillä SS 163, Amalfi Drive, SS 163 Amalfitana tai Strada Statale 163) kulkee yhteensä 50 kilometriä Italian Amalfin etelärannikkoa Sorrentosta aina Salernon kaupunkiin asti. Kuumottavimmat käänteet ja komeimmat jylhät näkymät sijaitsevat tien alkupäässä Sorrentosta kohti Amalfin kaupunkia. Neulansilmäkäännöksistä ja jyrkistä näkymistään tunnettua tietä pidetään yhtenä maailman kauneimmista rantareiteistä. Reitin varrella sijaitsee lukuisia idyllisiä kyliä kuten Positano, Praiano, Amalfi ja Ravello.