Bali – Tikkejä ja kukkia Ubudissa

UBUD, BALI. Kovaonnisten onnellisten matka kohti Ubudia ei lähtenyt jälleenkään käyntiin ilman uutta tohtorin mentävää kommellusta. Siitä muistona nyt siisti mollamaijamainen tikkaus isovarpaan juuressa.

Onneksi apu oli lähellä ja nyt tämänkertaisesta reissusta voi kantaa mauttoman tuliaistatuoinnin sijaan muistona komeaa arpea. Ei aivan ihanteellinen tilanne vesiurheilun ja altaalla köllöttelyn paikassa, mutta onneksi ei ihan katastrofikaan. Täällä on aikaa ja parhaat olosuhteet toipua.

Tällä reissulla on näyttänyt pikkuhaavereita sattuvan tuon tuosta. Ja niinhän se on, että tekevälle – ja reissaavalle – sattuu. Mikä parasta ainakin matkalla aikaisemmin samalle reissureiskalle tehdyn hammasrempan kivut ehtivät jo hävetä, kunnes sattui tämä surffihaaveri.

Tai sitten henkiseen ihmeparantumiseen syynä on riisipeltojen keskellä kohoava Balin henkinen ja taiteellinen sydän, Ubud. Lumoava pikkukaupunki, joka ryöstää arkiset ajatukset tuoden tilalle satumaista kauneutta ja mielen rauhaa.

Henkiseen ihmeparantumiseen syynä on riisipeltojen keskellä kohoava Balin henkinen ja taiteellinen sydän, Ubud.

Nyt ei tarkoiteta sitä osaa kaupunkia, jonne roudataan bussikaupalla päiväretkeläisiä ihmettelemään Made in Hongkong -batiikkikojuja, pikkurivoja matkamuistoja ja taitavasti kopioituja eksoottisia sisustustauluja. Itse asiassa löysimme tämän puolen paikkakuntaa vasta tällä reissulla, eikä toiste tarvi poiketa.

Ubud on parhaimmillaan markkinoiden ulkopuolen apinametsän (Monkey Forest) ja kauneimpien riisiviljelmien välimaastossa aamu-utuisena tai juuri ennen auringonlaskua. Silloin, kun ensimmäiset hanhet taapertavat jonossa riisipellolle ja pääsky kurvaa päivän ensimmäiset pyörteet. Tai silloin, kun hämärä värjää puutarhat tummaksi, taivaanrannassa nousee kaskihiilloksen savuinen kirjoitus ja kadut valaistuvat himmein lyhdyin.

Pikkukaduille kätkeytyy elämää, joka kuuluu nauruna koristeellisten porttien takaa ja kuppiloiden viereltä. Ubudissa tuoksuu suitsukkeilta ja kukkasilta. Roskia ei juuri näy, eikä jätevesi haise tiellä. Käsidesi on täällä liioittelua, ripuli luulosairaus, Imodium loukkaus. Ei tämä silti mikään länsimainen kliininen tekokaupunki ole. Ubudissa kauneus, siisteys ja henkisyys on viety vain syvemmälle tasolle ja aasialaisin maustein.

Käsidesi on täällä liioittelua, ripuli luulosairaus, Imodium loukkaus.

Puutarhan taikaköynnökset kietovat vartensa yhä tiukemmin hindujumalten käsien ympärille. Harmaan kivisen vesiastian päälle on järjestetty valko-purppuraisia kukkia. Ilmaa halkoo tyyni itämaisin asteikoin etenevä huilu. Seinälle ripustetun pikkualttarin kultainen liina huojuu tuulenvireestä.

Niin nättiä, niin rauhoittavaa. Koristeellisia muureja päällystää ajan patina, buddhapatsaat ovat saaneet sammaleenvihreän kuulteen. Ilkikuristen jumalten päiden vierellä kukkii kaktuksia. Lehvien seasta kurkkaa oranssi lisko.

Täällä lepää silmät ja sielu. Ja reissussa rähjääntynyt varvaskin.