QUEENSTOWN, UUSI-SEELANTI. Vuoret polveilevat allamme jyrkästi kuin rypistetty vanhan ajan voimapaperi. Untuvien välistä pilkistää lumihippuisia särmikkäitä, huippunsa ojentavia vuoria. Kaarramme tiukasti solaan, joka hehkuu kellertävän vihreää.
Töms. Skriiiiiiiiiiiii. Kone pysähtyy ja kurkkaamme ikkunasta. Perillä.
Kentän laidalta rohkeasti kohoavat kukkulat ovat vasta heränneet ja hierovat unihiekkaa silmistään. Usvapilvet nuolevat yön viimeisiä kasteita vuoren selästä. Ahtaaseen laaksoon tungetun lentokentän tunnelma on samalla unelias mutta mahtipontinen. Aurinko kiiltää aamukasteessa ja lämmittää roudan rajoilla käyneet seinämät.
Pisarat leikkivät kuin paljetit kiitotiellä. Kenttää reunustavat vuorivanhukset puskevat yön kylmyyttä iholtaan jättäen jälkeensä kevyitä, alhaalla viihtyviä pilvijonoja.
Usvapilvet nuolevat yön viimeisiä kasteita vuoren selästä.
Olemme saapuneet Queenstowniin, eli Uuden-Seelannin eteläsaaren eteläosiin. Tällä maapallon puoliskolla se tarkoittaa kylmempää osaa maata. Matkamme jatkuu vuokra-autolla kohti länsirannikon syviä vuonoja ja kristallinkirkkaita vesiä.
Määränpäähän on viisi tuntia, välipysähdyksin (jotka vain hullu jättäisi kokematta) melkein tuplat. Päästäksemme vuonoille kierrämme ensin tummaapuhuvan Wakatipu-järven. Tie myötäilee järven muotoja, jokaisen mutkan takaa paljastuu uusia jyrkänteitä ja valon kaarteita. Vastarannalla vedestä nousee uhmakkaana pystysuora vuorijono.
Järven päässä nousemme kukkulalle, jonka takaa avautuu tasaisia peltoja. Horisontissa siintää kumpuilevia mäkipahasia, jotka kehystävät pitkää niittymäistä suoraa. Vihreät nurmet vilisevät karjaa.
Lampaita, lehmiä, lampaita, vuohia, hevosia, laamoja, lampaita, lehmiä, lampaita, lisää lampaita, tuhansia lampaita, kymmeniä tuhansia lampaita. Yksi leura. Satoja leuroja (tai pehmiä tai jotain, itsenimeämämme peuran ja lehmän risteytykseltä näyttävä laidunnettava eläinlaji, joista ei biologian tunneilla kerrottu, on kuitenkin havaittu).
Kesä on vaalentanut kumpuisille kukkuloille laskeutuneen nurmimaton. Laakson läpi virtaa turkoosi joki kuin överisti saturoidussa maisemakuvassa. Niityt heiluvat keltaista heinää. Iltapäivän vastavalo värjää vuoret sinisiksi. Maisema muuttuu rosoisemmaksi ja tummemmaksi.
Keltainen vaihtuu vihreään. Aurinko tihkusateeseen. Sukellamme vehreään solaan, metsikköön, tunneliin ja neulansilmämutkiin. Joka puolella valuu erikokoisia ja näköisiä vesiputouksia.
Kesä on vaalentanut kumpuisille kukkuloille laskeutuneen nurmimaton.
You might also like
Leave A Reply