SAMANA, DOMINIKAANINEN TASAVALTA. Sininen rasvatyyni yltyy raivokkaiksi mainingeiksi veneen lipuessa kohti ulappaa. Kannella kaikki tähyilevät eri suuntiin. Odottavat kuulevansa suhahduksen. Näkevänsä taivasta tavoittelevan vesipatsaan. Virkkuukoukkumaiseen kulmaan syvästi kaartuvan selkäevän. Harmaan jättiläiset keskellä kuohuja.
Parhaan shown järjestävät kuitenkin rakkaudenkaipuiset urokset.
Tyrskyjen keskellä kaikki vaahtopäät muistuttavat suurta sivuevää ja suuntaansa muuttuva aalto tummaa niskakumpua. Mitä kauemmaksi katsot, sitä varmemmin olet näkevinäsi jotain vihjettä vierailijasta. Aika harva havainto osoittautuu oikeaksi, mutta joku kuitenkin.
Ryhävalaat elävät lähellä Quebeciä, mutta vaeltavat tammi-maaliskuuksi vuosittain tänne Dominikaanisen tasavallan kaakkoiselle merelle. Karibian lämpölomalle nuo jättiläiset kulkeutuvat kahdesta syystä: joko saamaan jälkikasvua tai löytämään potentiaalisimman kumppanin, jonka kanssa pikkuvalaita hankkia. Tämä yhtälö tekee Samanasta yhden maailman parhaista valaan katselupaikoista.
Naarasvalaat pysyttelevät vesillä siihen asti, että uusi tulokas on tarpeeksi suuri kestämään hyiset vedet ja pitkän uintimatkan. Massaa vauvavalas kasvattaa lähes 50 kilon päivävauhdilla. Naaraat kulkevat poikasensa kanssa lähellä pintaa, sillä nuorukaisen tarvitsee käydä hengittämässä pinnalla 4-6 minuutin välein kun täyskasvuiset yksilöt selviävät vedenalla 20 minuuttia käymättä pinnalla pärskäyttämässä vesisuihkuaan.
Parhaan shown järjestävät kuitenkin rakkaudenkaipuiset urokset. Ne kieputtavat vartaloaan, heiluttavat sivuevällään, nousevat pinnalle ja esittelevät pyrstöeväänsä.
Erottuakseen riiulla on pistettävä parasta. Niinpä nuoret naisennälkäiset läskit ottavat välillä vauhtia ja heittävät tuhansien kilojen verran valaanlihaa laineiden päälle. Makoplätsi voittaa tutut mökin laiturilta hypätyt, sillä näissä hämmentävän suuri elopaino tarjoaa läjähdyksen lisäksi satojen litrojen merivesiroiskeet.
Yhtälö tekee Samanasta yhden maailman parhaista valaan katselupaikoista.
You might also like
5 Comments
Oi, oletpa saanut mielettömiä kuvia! Minäkin ehdottomasti haluaisin valasretkelle, mutten toistaiseksi ole osunut oikeaan paikkaan, oikeaan aikaan.
Todella upean näköistä! Mieleeni muistuu meidän Suomessa tekemä kuutti ”safari”. Upeaa katseltavaa sekin, kun luonnossa näkee oikeasti eläimet juuri siinä ympäristössä kuin niiden kuulukin olla.
Upeita nämä kuvat. Olisi mahtavaa itsekin päästä näkemään valaita. Eikä tuo urospuolisten valaiden käyttäytyminen taida hirveästi erota miestenkään käytöksestä. 😀
Enpä ole koskaan ajatellutkaan, että Dommareissa voisi myös mennä valassafarille. Jotenkin olen mieltänyt ne aina kylmemmille vesille. Kanadan reissulla oli aika lähellä, etten mennyt valassafarille. Sää ei vaan ollut siihen paras mahdollinen ja koska aikaa Vancouverissa oli muutenkin niin vähän,keskityimme muihin nähtävyyksiin. Olihan tämä ”eläinystävällinen” safari eli ette menneet liian lähelle eläimiä tai ajaneet niitä takaa? Valitettavasti tällaisistakin kuulee ja sellaisella retkellä en haluaisi olla mukana.
Tämä oli nk. eläinystävällinen safari, jossa ei jahdattu eläimiä, eikä menty kovin lähellekään <3 Onneksi noin suuret otukset näkee hieman kauempaakin:) Valitettavasti on itsellekin osunut kohdalle epäeettisempiä tapauksia esimerkiksi delfiinisafareilla. Sellaiselle emme enää lähde, niin kurja olo niistä jää, eikä sellaisen tukeminen tunnu oikealta. Tässä mentiin luonnon ehdoilla.