Meksiko – Valashaiden kanssa snorklaamassa

ISLA MUJERES, MEKSIKO. Tunti hirveää jyskytystä suurten aaltojen harjalla kohti sinistä horisonttia. Nopea pysähdys keskellä aavaa. Vieressä lilluu valtava merikilpikonna.

Tai kaksi. Kutevat siinä. Luulivat olevansa piilossa katseilta, mutta eivät onnistuneet edes täällä, tunnin ajomatkan päästä mantereesta.

Ihailemme luontoa luonnollisimmillaan, kunnes jatkamme matkaa. Hetki lisää jyskytystä ja olemme saapuneen toiselle aavalle. Ihan samanlainen kuin edellinen, mutta täällä aallot sekoittuvat ja suurenevat. Vedestä nousee evä, toinen, kolmas, neljäs. Kymmenes, kahdeskymmenes, sadas.

Suuri pyrstöevä nousee pintaan vasemmalla, kaksi leveää pilkullista leukaa etuoikealla. Takana kuuluu molskahdus ja suhahdus. Kaksi urosta uhittelevat toisilleen.

Valashait ovat täällä. Kymmenet jättiläismäiset otukset.

Valashaiparvea lähestytään varovaisen ja kunnioittavan rauhallisesti. Enää ei tiedä, mikä on meren aallokkoa, mikä jättiläisten uinnin tuomaa lempeää heilahdusta. Nuo aavan jättiläiset kääntävät tervehdykseksi pilkukasta kylkeään aivan veneen vierellä. Yksikin valashai on tuplasti pidempi kuin tämä pitkä kuljetusvene ja suurin osa niistä monin kerroin painavampia kuin kaikki me kuusi veneen kyytiläistä yhteensä.

Rohkeimmat meistä uskaltautuvat veteen pilkukkaiden jättiläisten kanssa. Muut seuraavat upeaa vilskettä veneestä.

Aavalla nöyryys luontoa kohtaan kasvaa. Me pirulaiset, tämän saman meren saastuttajat, olemme itse täällä niin kovin pieniä. Avuttomiakin.

Vedestä nousee evä, toinen, kolmas, neljäs. Kymmenes, kahdeskymmenes, sadas.

Valashai on maailman suurin kala ja suurin hailaji. Valashai on suuresta koostaan huolimatta lempeä luonteeltaan ja syö vain planktonia. Valashai ei häiriinny, vaikka sen vierellä ui.  Paras aika nähdä kymmenien, jopa satojen valashaiparvien joukkoja lähellä Meksikon Isla Mujeresta on toukokuun puolesta väliin syyskuun loppuun. Saaren päälaiturin liepeiltä löytyy useita valashaisnorklausten tarjoajia.