MOMBACHO VOLCANO, NICARAGUA. Sadekaudella matkustelu on arpapeliä. Yleensä aamupäivät ovat puolipilvisiä, aurinkoisia, pilvisiä, tukahduttavia tai ne halkoo ihanan rapsakka tihku. Illalla alkaa sade, joka kestää aamuun täällä päin muailmoa.
Joskus sataa esteristä aamusta iltaan.
Joskus sataa esteristä aamusta iltaan. Harvinaista on, että koko päivän säästyttäisiin ripsotukselta – tai edes trooppiselta kaatosateelta. Meillä on tällaisia päiviä ollut tähän mennessä viikon aikana yksi. Vai oliko sekään? Ei enää edes muista, mutta yhtenä päivänä on siis ainakin paistanut aurinko jossain kohtaa. Muistona siitä ripeästi haalistuva rusketus hipiässä. Tänään lähdimme pilvimetsään (cloud forest) eli vuorelle, jonka ylämetsikkö on ympäri vuoden pilvessä ja pysyy siksi kosteana sademetsänä.
Olemme Nicaraguassa Granadassa. Nousemme kaupungin tukahduttavasta 30 asteesta noin kilometrin korkeuteen Mombachu-vuorelle tuulta ja kosteutta piiskaavaan metsään ihmettelemään tulivuoren suun luontoa ja elämää. Kierrämme kraaterin, jonka reunus peittyy tiheään pilvimetsään.
Sankka pilvi suolaa päiväämme kaatosateella. Tunnelma viidakon siimeksessä on mystinen. Pilvet maalavat metsän hämäräksi. Olemme kuin jännittävässä sadussa suurten lehvien alla. Jokainen polku päättyy tiheään usvaan. Rauhoittava pilvi laskeutuu lehdille, puiden latvoille ja kasvustosta roikkuvien liaanien väliin.
Unenomainen pehmeys tunkeutuu kaikkialle. Pilvi livahtaa ovesta sisään jopa laella olevaan geologiseen keskukseen. Olemme hetken kuin toisessa maailmassa. Sade ei ainakaan täällä ole yhtään kummempi juttu. Vesi ja vesihöyry sekä pilvien ja tiheän kasvuston luoma hämäryys luovat satumaisen tunnelman, joka verhoaa taakseen viidakon ja leikittelee mielikuvituksella.
Usvassa heiluvat lehdet ja puista tippuvat pisarat tuovat pilvimetsään elämää. Oikeat otukset ovat lähellä, mutta onneksi piilossa. Täällä asuu tämänkertaisen reissumme vaarallisimmat käärmeet, myrkyllisimmät sammakot ja yököttävimmät, isoimmat hyönteiset. Onneksi myös tämä sympaattinen ja myrkytön sammakkosöpöys, joka jää lähes ainoaksi päivän eläinhavainnoksi.
Sankka pilvi suolaa päiväämme kaatosateella. Tunnelma viidakon siimeksessä on mystinen.
Leave A Reply