Voiko matkabloggaaja pitää lomaa blogista? – 7 mojovinta myyttiä

Päivitystahti on blogille elinehto. Se nostaa blogin kiinnostavuutta ja uskottavutta sekä nk. sijoitusta blogimaailmassa, ja saa sekä blogin seuraajat että tekijät sitoutumaan blogiin. Mutta saako matkablogi olla tauolla, hiljaiselolla tai peräti lomalla?

Bloggaajat ovat nykyään ammatti- ja harrastajakunta, josta saa sellaisen kuvan, että päivitystahtiin ei tule – tai ei sallita – muutosta loma-aikanakaan.

Matkabloggaajatkin näyttävät tuuttaavan kuvaa, videota ja tekstiä koko ajan – ja voi kuinka ihania kuvia ja elämyksiä ne ovatkaan. Joka illalle löytyy täydellinen auringonlasku, eksoottisen eläimen silhuetti tai kuhertelukuva altaalta suoraan jostain paratiisista – kaikki näyttää tapahtuvan reaaliajassa, ja siitä kaikesta on utopisesti aikaa postata someen kuvia ja videoita sekä kirjoittaa juttuja verkkoon lähes pikana siinä samalla reissatessa.

Tämä on suuri puhallus ja kupla. Vastatakseen otsikon kysymykseen pitääkin rikkoa ihan muutama myytti matkablogeista.

Joka illalle löytyy täydellinen auringonlasku, eksoottisen eläimen silhuetti tai kuhertelukuva altaalta suoraan jostain paratiisista.

Myytti 1: Matkabloggaaja on aina ”töissä”

On ja ei ole. Lomaa pitää pitää kaikkien – bloggaajienkin. Matkabloggaajalle loma on elinehto, sillä ilman loman tuomaa rentoutumista ja elämyksiä ei synny tarinoitakaan. Parhaat tarinat syntyvät tilassa, jossa takaraivossa ei kolkuta pakko päivittämisestä ja matskun keräämisestä. Ilman elämyksiin sukeltamista ei synny inspiroivia hetkiä, huikeita kuvia ja leppoisia videoita. Suurin osa suomalaisista matkabloggaajista käy myös päivätöissä ihan muihin teemoihin uppoutuen, joten matkat toimivat usein juurikin lomana.

Myytti 2: Blogi menettää seuraajansa, jos ottaa breikin

Blogin ideana on se, että sitä seurataan ja blogia päivitetään säännöllisesti. Usein keskustelussa unohtuu se, että blogin päivittämistahti on bloggaajan itse määriteltävissä: Jos bloggaaja ei halua pitää lomaa, sitten hän ei pidä. Jos sen sijaan pitää ottaa välillä breikki ja kasvattaa omaa motivaatiotaan tai kerätä materiaaleja ilman päivityspakkopullaa, sitten lomalle on määritettävissä selkeä tarve.

Yksikään blogi ei ajaudu pienen tauon tai päivitystahdin hidastumisen vuoksi syöksykierteeseen. Moni lukija ei edes huomaa bloggajansa taukoa, eikä varsinkaan yleiseen loma-aikaan.

Matkabloggajan pitää lisäksi jakaa aikaansa muullekin kuin näkyvälle työlle. Hänen pitää myös suunnitella matkojaan (ilman, että kaikkia yksityiskohtia raportoidaan) ja viettää oikeasti aikaa reissuillaan: Pysähtyä auringonlaskuihin, maistaa uusia makuja, keskittyä ympäristöön, ihmisiin ja uuteen kulttuuriin. Välillä ilman kameraakin. Joskus sekunneiksi, joskus minuuteiksi. Jopa tunneiksi ja vuorokausiksikin.

Lomaa pitää pitää kaikkien – bloggaajienkin

Myytti 3: Seuraajat hylkäävät, jos et ole koko ajan online

Usein unohtuu, että myös blogin lukijat lomailevat. Monia blogeja, kuten muitakin verkkoartikkeleita seurataan loma-aikoina kuten kesäisin vähemmän ja epäsäännöllisemmin, sillä vapaa-aikaa verkkopresenssin koluamiseen on vähemmän. Kukapa se nyt jaksaisi auringonpaisteessa ulkosalla sysimpimeäksi muuttuvaa mobiiliruutua tuijottaa.

Itse asiassa useimmiten kukaan ei edes huomaa, jos oma lempiblogi jää vähäksi aikaa päivittymättä. Suurin osa seuraajista osaa suhtautua blogiin ja bloggaajiin inhimillisesti. Mikään asian ei kaadu, jos et nyt ehdi kertoa Istanbulin ihanimmista baklavaherkuista tai Nykin lennon myöhästymisen seurauksista samalla sekunnilla. Sen ehtii ja voi tehdä myöhemminkin. Blogin päivittämisen ainoa kriteeri ei ole paljon, usein ja reaaliajassa vaan myös oikeaan aikaan. Oikea aika ei ole, jos kukaan ei ole lukemassa.

Kesällä nautitaan matkoista, luetaan tarpeelliseksi koettuja juttuja, mutta tarvitaan vähemmän reaaliaikaisia juttuja toisten lomanvietosta. Pitää istahtaa matkablogien alkujuurille. Niissähän on kyse on unelmoinnista, jolle parasta aikaa ovat sateiset syksyn illat, talviset työaamut bussissa, kahvilassa lojuskelut keskellä loskaa, keväinen hinku saada jotkut lennot buukattua.

Blogin päivittämisen ainoa kriteeri ei ole paljon, usein ja reaaliajassa vaan myös oikeaan aikaan.

Yhteistyökumppaneille on olennaista että olet kiinnostava, sinun ajatuksiasi seurataan ja arvioihisi luotetaan.

Myytti 4: Yhteistyökumppanit eivät kiinnostu, jos et tykitä postauksia koko ajan

Yhteistyökumppaneille ja sponsoroijille on päivitystahdin hektisenä pysymistä paljon olennaisempaa se, että olet bloggajana kiinnostava, sinun ajatuksiasi seurataan ja arvioihisi luotetaan, kuin se millä säännöllisyydellä tykität.

Toki seuraajia pitää olla, jotta yhteistyökumppannudesta on hyötyä myös yritykselle, joka blogia jollain tavalla sponssaa. Tällä ei pitäisi kuitenkaan olla juurikaan tekemistä sen kanssa, ottaako bloggaaja hetkittäin tai välillä pikkulomasen blogin pitämisestä, kunhan ei lomalle sentään kuukausiksi jämähdä. Ja oikeastaan jotkut ovat tehneet joskus jopa pidemmänkin breikin ihan onnistuneesti.

Toki luonnollisesti materiaalia ja ideoita syntyy lomaillessakin – ja joskus yhteistyössä yritysten kanssa, mutta kukaan ei kuole siihen, että matkablogi on hetken tauolla ja kertoo kokemuksistaan muutaman viikon myöhemmin.

Myytti 5: Blogiahan voi päivittää kaikkialta

No ei kyllä voi. Tämä on ehkä suurin vääristymä, jonka kaikkialle ulottuva, suhteellisen aukoton wifi-verkostomme Suomessa on luonut.

Matkabloggaaja kiertää usein sellaisilla mailla ja mannuilla, joilla ei ole pysyviä tai vakaita verkkoyhteyksiä. Välillä jopa yhden somepostauksen läpi vieminen on tuskien taival, vaikka parannuksia on viime vuosina tilanteessa tapahtunut ympäri tellusta. Voi, millaista se olikaan silloin, kun ei ollut älypuhelimia ja järkevän kokoisia kalustoja. Huonojen yhteksien lisäksi matkabloggaaja oli täysin riippuvainen nettikahviloiden ja majapaikkojen tökkivistä laitteista. Onneksi sen suhteen nykyään kaikki on toisin.

Blogin päivitystahdin pitää olla kaikin puolin inhimillinen. Tämä kattaa myös matkablogggaajan olosuhteet. Se, saatko postattua kuvan vuoren huipulta tänään ei ole merkityksellisin asia, vaan se, mitä ja miten tuot elämyksen seuraajillesi huomenna.

Välillä jopa yhden somepostauksen läpi vieminen on tuskien taival.

Myös taustoitukselle, elämyksille ja tarinan synnylle pitää jättää sijaa.

Myytti 6: Kyllähän ne siellä reissullaan ehtivät

Harva ehtii, harvan kannattaa. Kuten aluksi tuli sanottua, myös taustoitukselle, elämyksille ja tarinan synnylle pitää jättää sijaa. Kun olet reissussa, päivitä ihmeessä somea ja kirjoita vaikka muutama postaus – älä silti koko matkastooria. Miksi matkustamiseen ja kirjoittamiseen hurahtanut missaisi parhaimmat elämykset kökkimällä reissut ruudun ääressä?

Vaikka moni matkabloggaaja on tottunut verkkokirjoittaja ja kuvaaja on yksinkertainen totuus se, että yhden kokonaisen artikkelin postaamiseksi ja sen jakelemiseksi oikealla tavalla tulee käytettyä helposti tuntikausia. Matkabloggaajallakin on vain 24 tuntia vuorokaudessa ja reissussa hänen tulee käyttää siitä suurin osa matkan hurmaan, ei pelkästään siitä raportoimiseen. Reissulla pitää ehtiä havainnoida, kokea, elämöidä, tuntea ja haistella ympäristöään.

Some pelastaa ja päivityksiäkin voi tehdä ajastettuna, mutta hullun hommaahan se on ajastella tuplamäärää postauksia vain siksi, ettei kukaan putoaisi kelkasta – koska kukaan ei juurikaan ole putoamaisillakaan. Somella voi pitää seuraajia mukana matkassa ja menossa lomallakin. Toki sometuksestakin voi pitää tervettä breikkiä. Yksikään seuraaja ei tipu matkasta muutaman päivän somehiljaisuudenkaan vuoksi.

Myytti 7: Matkabloggaajat reissaavat koko ajan

Matkabloggaajat reissaavat. Suurin osa paljonkin, lähes koko vapaa-aikansa, osa ihan työkseen. Matkabloggajaat myös suunnittelevat uusia matkoja kotona, pesevät pyykkiä, pakkaavat, purkavat, varustautuvat uusin reissuihin, käyvät töissä keräten rahaa maailman näkemiseen ja solmivat yhteistyösopimuksia uusille valloituksilleen.

Matkabloggaajat kuitenkin myös ostavat maitoa, juustoa ja leipää kaupasta, soittavat mummolle, käyvät iltakävelyllä, treffaavat vanhoja tuttujaan, etsivät parkkipaikkaa autolleen, kokkaavat, sijaavat sängyn, käyttävät koiran ulkona ja käyvät vessassa. Ovat ihan tavallisia ihmisiä, jotka matkustavat ja raportoivat kokemaansa.

Suurin osa suomalaisista matkabloggaajista tekee bloggaamista oman päivätyönsä tai muiden freelancer-töiden ohessa. Illuusio siitä, että ollaan koko ajan reissussa on helppoa someaikakaudella. Monelta lukijalta unohtuu myös, että yhdestä viikonloppureissusta voi syntyä monta tarinaa, joita riittääkin sitten ripoteltavaksi lukijoiden iloksi pitkiksi ajoiksi. Olisi silkkaa hulluutta olla koko ajan reissussa, mutta niin moni näyttää uskovan alati päivittyvän somen perusteella.

Matkabloggaajat kuitenkin myös ostavat maitoa, juustoa ja leipää kaupasta. Ovat ihan tavallisia ihmisiä, jotka matkustavat ja raportoivat kokemaansa.

Jetlaggies päätti vetää tänä vuonna lonkkaa suurimman osan kesälomastaan, ja kertoa mielettömän ihanista lomakokemuksista vasta sitten, kun lukijat ovat itsekin palanneet inkkarikesän vietosta ruudun ääreen. Somessa tarinoitiin toki reaaliajassa, mutta virallisella sivustolla pidettiin hiljaiseloa. Kukaan lukijoistamme ei kysellyt uusien postausten perään, eikä kukaan tuntunut edes ihmettelevän, ettei blogi päivittynyt tavalliseen tahtiin. Pikaisen insta/Fb-storyn gallupin mukaan kaikki (yhtä vastaajaa lukuunottamatta) olivat sitä mieltä, että matkabloggaajakin saa lomailla. Kiitos. Aiomme jatkossakin, emmekä teitä hylkää:)